Jotain valkeaa vilahtaa pellonreunan kivikasassa, mutta sitten ei näy mitään. Juuri kun ehdit ajatella, että ei siellä mitään tainnut olla, valkea pää työntyykin esiin halkopinosta. Kärppä se on! Hetken päästä valkoinen makkara loikkii puukasalta navetan kivijalkaan.

Kärppä viihtyy maatilojen ja peltojen läheisyydessä sekä joutomailla, eli siellä missä sen lempiruoka, myyrät, viihtyvät. Monin paikoin myyrien määrä on saavuttanut tänä vuonna huipun. Siten kärppienkin määrä on hieman kasvanut viime vuoteen verrattuna, vaikka viiteen viime vuoteen verrattuna kärppiä on edelleen normaalia vähemmän.

Kärppää tavataan koko maassa tuntureita myöden. Pohjoisessa Suomessa laji on runsaampi kuin etelässä, tosin kärppien määrä on pohjoisessakin huomattavasti vähentynyt.

Kun myyriä on paljon, kärppä syö pääasiassa niitä. Tosin se ei ole yhtä riippuvainen myyristä kuin pienempikokoinen lähilaji lumikko. Lumikoiden runsaus seurailee tarkasti myyrien määrää, mutta pienellä viipeellä. Myyräkannan huvetessa kärppä näkee vaivaa saalista löytääkseen. Se laajentaa saalistusmaitaan sitä mukaa kun myyrien määrä vähenee. Lopulta kun myyrien haku käy liian työlääksi, se kelpuuttaa muutakin ravintoa. Silloin kärppä usein vaihtaa myös maisemaa.

Kärppä voi elellä metsäisemmillä seuduilla kuin lumikko. Siellä se etsii saaliikseen metsä-, koti- tai vaivaishiiriä, rottia, metsä- ja vesimyyriä, piisameita tai jäniksen poikasia ja pikkulintuja.