Lautta saapuu laituriin ja suuntaamme suoraan saaren länsilaidalle, josta opasteiden mukaan löytyy tuhansien perhosten koti. Matkan varrella on lisää opastetauluja. Niissä on tietoa myös kasvilajeista retkeilijöiden iloksi.

Vallisaareen pääsee lautalla Helsingin Kauppatorilta. Kesällä vuoroja kulkee kerran pari tunnissa.

Vallisaari on historiansa vuoksi kiinnostava kasviretkikohde, joten päätimme ottaa siitä vähän selvää jo etukäteen. Vallisaaren omilta nettisivuilta ja luontoon.fi-sivustolta löytyikin jonkin verran tietoa saaren ainutlaatuisesta lajistosta. Retkipaikka-blogin mukaan saarella kasvaa yli 400 kasvilajia – montakohan me ehdimme tunnistaa?

Saari on rannikon puolustuksen näkökulmasta keskeisellä paikalla, joten vuosisatojen saatossa sitä ovat hyödyntäneet niin ruotsalaiset, venäläiset kuin suomalaiset sotilaat. Historia on näkyvillä komeine linnoituksineen, mutta myös saarella kukoistavat kasvit kertovat menneistä ajoista. Idästä tuodun viljan ja rehun mukana saarelle on saapunut lukuisia lajeja, joihin pääsemme tutustumaan:

Nurmilaukka on LuontoPortin mukaan merimiesten tuoma muinaistulokas. Onnistumme tunnistamaan sen lopulta Retkeilykasvion määrityskaavalla, kunhan ensin hoksaamme, että kukinnon tyvellä olevat pallukat ovat itusilmuja.

Kivimuurien päällä maakerros on ohut, ja kasvit joutuvat sinnittelemään ajoittain melkoisessa kuivuudessa. Niillä on monenlaisia keinoja veden säästämiseen, mutta alkukesän heleä vihreys on silti jo taittunut lämpimämpiin sävyihin.

Valliniittyjen yltäkylläisyydestä nauttivat päiväperhoset ja sirkat, joiden siritys viimeistelee loppuaan lähenevän kesän tunnelman.

Pikkukultasiiven toukan ravintokasveja ovat suolaheinät ja hierakat, joita Vallisaaresta löytyy runsaasti.

Suuri osa niityn kukista on joko violetteja tai keltaisia. Luonnossa villeimmätkin värien yhdistelmät ovat sopusoinnussa keskenään.

Ahopukinjuuri ja ketoneilikka ovat paahteisten niittyjen lajeja.

Loppukesästä pientareet täyttyvät ohdakkeista, karhiaisista ja muista violeteista puuterihuiskuista (asterikasvit). Ne ovat Vallisaaressa hyvin edustettuina.

Vallisaaressa liikkuminen on melko rajoitettua, sillä upeasta lajistosta halutaan pitää huolta, ja saaren metsistä saattaa yhä löytyä sotilastoimintaan liittyvää romua ja räjähteitä. Ensi vuonna luvassa on kävijämäärän huima kasvu, sillä saaressa järjestetään iso kulttuuritapahtuma. Vieraiden aiheuttama ympäristörasite pyritään minimoimaan, mutta mitä se tarkoittaa kasviharrastajalle? Se jää nähtäväksi.

Lue juttu kasviharrastuksen aloittamisesta Suomen Luonnosta 4/2019!
Nappaa myös vinkit lajioppaan valintaan ja tarkista mitkä kasvit ovat juuri nyt parhaimmillaan.

kasviretkikasvitlajintunnistuslinnoitusluontokuvausniittyvallisaari