Kasvien opettelu on hyvä aloittaa omalta pihalta. Kun seuraat yhtä pientä maaplänttiä koko kesän ajan, saat kasvien tunnistamiseen vaivihkaa otetta.

Perinteisen tavan voittanutta ei ole: Kun kasveja prässää kasviprässillä tai kirjojen alle painamalla, tulee tutkitua varren, lehtien ja kukinnon pieniä yksityiskohtia tarkasti. Näin hitaasti käsin työskennellessä kasvi jättää vahvimman muistijäljen, ja eri heimojen tunnuspiirteet alkavat avautua: Ristikukkaisilla on tosiaankin terälehdet ristikkäin… Hanhikeilla on yleensä lehden korvakkeet mutta leinikeillä ei…

Pari sanomalehden sivua ja nimilappu riittävät kunkin prässättävän kasvin väliin. Talvella pinkkaan kertyviä havaintoja voi sitten kerrata kasaa purkamalla.

Suomen oloihin sopivista kasvioppaista ylivoimaisesti paras ja havainnollisin, vuonna 2005 ilmestynyt Suuri Pohjolan kasvio, on ollut pitkään loppuunmyyty, mutta onnekas voi löytää sen antikvariaatin hyllystä. Loistava apu on myös kuvantunnistukseen perustuva älypuhelimen aplikaatio iNaturalist, joka ehdottaa hämmästyttävällä tarkkuudella oikeaa lajia, tai tarkentaa ainakin etsinnän oikean heimoon ja sukuun. Sovelluksen avulla voit kerätä digikasvion, joka tallentaa havainnot samalla tutkijoidenkin käyttöön, myös Suomessa.

Kun keräät kasvin päivässä, syksyllä tietosi on karttunut jo tuntuvasti. Helsingin tuomiokirkon portaiden pienistä kivenrakosista on tunnistettu peräti 73 kasvilajia, joten kotipihallakin lajimäärä kohoaa lopulta helposti kymmeniin.