Kottaraisen kiihkeä viserrys oli kevään tutuimpia viestejä vielä 1970-luvulla, mutta sen jälkeen kottaraisjoukko on huvennut viidesosaan. Karjanlaidunten ja kosteiden niittyjen häviäminen sekä muu maatalouden tehostuminen on hävittänyt tämän lyhyttä heinikkoa kaipaavan kävelijän parhaat ruokapaikat. Poikasia on vähemmän kuin aikaisemmin, ja ne lähtevät pesästä huonompikuntoisina.

Karjatilojen ohella kottaraiset ovat säilyneet parhaiten ratsastustallien sekä lyhyiksi leikattujen piha- ja puistonurmikoiden turvin. Kottaraisille kannattaa rakentaa edelleen pönttöjä, sillä monilla seuduilla niiden puute estää kantaa elpymästä, vaikka ruokailupaikkoja olisikin.

Kottarainen on hyvä matkija, jonka laulusta erottaa monien muiden lintujen ja jopa koneiden ääniä. Kottaraisen huomaa helposti paitsi koiraan laulusta myös äänekkäästi pesäkolossa kerjäävistä poikasista, myöhemmin kesällä ja syksyllä myös mekastavista peltoaukeiden sähkölangoille ja yöpymisruovikoihin kerääntyvistä parvista.

Kottarainen
Sturnus vulgaris
Stare
Starling
Kuldnokk