Laika aloitti kurkinelikosta viimeisenä varsinaisen kevätmuuttonsa. Se lähti muutolle 28. maaliskuuta ja lensi kahdessa päivässä Serbiasta Kaliningradiin. Se poukkoili ensin pitkään Serbian ja Unkarin välillä, mutta kiri nyt nelikon kärkeen.

Viime vuonna Laika ei muuttanut Suomeen asti, vaan vietti kesänsä Valko-Venäjällä. Nyt se on jo 150 kilometriä pohjoisempana kuin viime kesänä.

”Kyllä se sille näyttää, että se olisi tulossa nyt koti-Suomeen asti”, arvioi biologi Petri Suorsa.

Muuttoetapin jälkeen Laika on lepäillyt ja ruokaillut kosteikkoisella maanviljelysvaltaisella seudulla lähellä Liettuan rajaa. Alue on Suomessa pesiville kurjille perinteinen ja tärkeä levähdyspaikka etenkin kevätmuutolla.

”Jo 15 vuotta sitten ensimmäiset satelliittikurjet olivat juurikin tuossa kohdassa.”

Myös muut satelliittikurjet ovat viipyneet viime päivät paikoillaan. Harmaa-kurki lensi kuun vaihteessa päivässä Puolan länsiosiin ja asettui aloilleen. Hieman aiemmin Häröliina jatkoi matkaa Unkarista Ukrainan rajaa seuraillen. Häröliina on nyt Itä-Puolassa Bug-rajajoen tuntumassa lähellä sekä Ukrainaa että Valko-Venäjää.

Sola-kurki ei ole jatkanut ensimmäistä kevätmuuttoaan lainkaan viimeisimmän tilannekatsauksen jälkeen. Kurjen arkeen Korsikan etelärannikolla on jo muodostunut selvä rutiini: yöt se viettää kosteikkoisessa lahdenpohjukassa ja lentää päiviksi ruokailemaan läheisille pelloille.

”Se menee aika monena päivänä lentokentän kiitoradan yli. Se on vaarallista touhua, pahimmassa tapauksessa alas tulee Solan lisäksi myös joku DC-10. Vähän sydän syrjällään saa sitä odotella. Näin sitä saa jännitystä, vaikka mitään ei tapahdukaan”, Suorsa huolehtii.

Kurkien pysähtyminen aloilleen johtuu luultavasti kevään hidastumisesta.

”Sielläkin on ollut vastatuulia ja sivutuulia. Ne varmasti kyllä älyävät sen, että vastassa on kylmää, vaikka Puolassa ollaankin jo reilusti plussan puolella.”

Maaliskuun lopulla, kun Häröliina, Harmaa ja Laika viimeksi etenivät, Suomessa nähtiin runsaasti muuttavia kurkia. Ensimmäisenä saapuvat pesivät parit, jotka kiirehtivät varaamaan vanhoja reviirejään. Takatalven vuoksi kurkien saapuminen Suomeen on hidastunut, mutta kylmyys ja lumisade eivät kuitenkaan kovin helpolla saa niitä kääntymään takaisin.

”Ei niillä ole hätää. Ne ovat kyllä kokeneet lumisia kelejä. Ne säästävät energiaa pysyttelemällä aloillaan tai hakeutuvat purojen äärelle pyydystämään kaloja tai selkärangattomia. Soilla ne voivat etsiä lumen alta karpaloita ja pelloilla siemeniä”, Suorsa kertoo.

Vain pahimmassa pyryssä soidintanssit jäävät kesken ja kurjet vetäytyvät puiden suojiin. Ne seisovat pää siiven alla ja lämmittävät jalkojaan vuorotellen nostamalla ne vatsahöyheniinsä. Heti, kun koiranilma on ohi, kevätpuuhat käynnistyvät jälleen.

Kaikki kurkiseurantajutut löydät täältä >>