Kurkiseuranta MATKALLA: Gallocantan kurjet kiikarissa
Kurjet lentävät aamun sarastaessa suolajärveltä pelloille etsimään syötävää.
Kahden viikon ajan Suomen Luonto matkaa kurkien mukana yhdellä niiden keskeisimmistä muuttoreiteistä Espanjan Gallocantasta Unkarin Hortobágyyn. Molemmat paikat ovat tulleet tutuiksi kurkiseurannan aikana, sillä ne ovat kurkien suosimia levähdys- ja talvehtimispaikkoja.
Matkan varrella pysähdymme Camarguen luonnonpuistossa Ranskan rannikolla ja yritämme löytää satelliittikurki Kullan.
Reportaasi matkasta julkaistaan Suomen Luonnossa 5/2024.
Etappi 1: Gallocanta, Zaragoza, Espanja
Aamun ensimmäinen kajastus ilmestyy taivaanrantaan, kun ajamme Gallocantan kylään. Paikalliset oppaamme Antonio Torrijo ja José Miguel Pueyo odottavat meitä autonsa vieressä.
Torrijon auton taustapeilistä riippuu puinen kiekko, johon on piirretty kurkien kuvia. Ajamme kylästä alas Gallocantan suolajärven rantaan odottamaan yölevolta heräileviä kurkia. Keväästä muistuttava trumpetintöräys kantautuu korviin heti, kun Torrijo avaa auton oven.
Päivä valkenee minuutti minuutilta. Vähitellen tuhannet kurjet nousevat matalaan lentoon ja liihottavat tasaisena virtana ohitsemme pelloille etsimään syötävää. Linnuilla ei vaikuta olevan kiire, ja ne lentävät enimmäkseen ääneti. Näky on rauhoittava.
Alueella viipyy parhaillaan noin yhdeksäntuhatta kurkea. Kun aurinko kipuaa kukkuloiden takaa, suurin osa niistä on jo siirtynyt muualle, ja lähdemme jatkamaan matkaa.
Kurkien taustalla Gallocanta-järvellä seisoskelee rivi flamingoja.
Kiertelemme aamupäivän pelloilla ja kukkuloilla tähyilemässä kurkiparvia. Oppaamme haluavat näyttää meille paikallisen erikoisuuden, leukistisen, kokovalkoisen kurjen.
Sen sijaan Torrijo löytää värirenkailla varustetun kurjen ja tunnistaa sen saksassa rengastetuksi linnuksi.
Oppaamme José Miguel Pueyo (vas.) ja Antonio Torrijo etsivät kurkiparvista leukistista yksilöä. Suomen Luonnon verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen ihailee avaraa maisemaa.
Kurjet syövät pelloilla siemeniä ja selkärangattomia eläimiä.
Poikkeamme aamukahville pieneen kylään, joka vaikuttaa lähes autiolta. Kahvilan seinällä on kuva lumessa tanssivista kurjista niin kuin kaikkialla täällä. Kurjet ovat paikallinen nähtävyys, jota saapuu ihailemaan turisteja Espanjasta ja ympäri Eurooppaa.
Kevätmuutto on jo alkanut, ja kymmenet tuhannet kurjet ovat jo ohittaneet Gallocantan matkalla pohjoisille pesimäseuduille. Tänään kurkiauroja ei näy, sillä pohjoistuuli viuhuu yli kymmenen metrin sekuntivauhdilla.
Suomalaisiin silmiin maisema on keväinen, vaikka paikallisten mielestä onkin täysi talvi. Mantelipuut kukkivat valkoisena ja siellä täällä näkyy hiirenkorvien viherrystä.
Kun kurkia on ihailtu tarpeeksi, poikkeamme läheisen vuoriston kainalossa kiemurtavaan kanjoniin oikomaan jalkojamme ja ihailemaan suuria hanhikorppikotkia. Ne istuvat kallionkielekkeillä ja lehahtavat välillä siivilleen kiertelemään.
Saamme valtavasti tietoa paikallisista linnuista, muusta lajistosta ja kulttuurista. Oppaistamme vain Pueyo puhuu englantia, eikä hänkään kovin paljon, mutta löydämme siitä huolimatta lopulta yhteiset sanat lähes joka aiheeseen.
Lounaan jälkeen kiertelemme vielä hetken järven ympärillä, kun valkoinen läiskä lietteellä kiinnittää huomion. Löysimme sittenkin valkoisen kurjen! Se seisoo hieman muista erillään, ja Pueyo kertoo, että muut kurjet tuntuvat kiusaavan sitä.
Leukistinen kurki erottuu rivin laitimmaisena oikealla.
Suolajärveä ympäröivät kylät ovat pikkuruisia ja tuntuvat autiolta. Tapaamme päivän aikana kourallisen ihmisiä, ja oppaamme tuntevat heidät kaikki. Pian huomaamme, että mekin tunnistamme kaikki vastaantulijat.
Vietämme lintujen parissa neljätoista tuntia, ja viimeisenä käymme vielä bongaamassa paikallisen erikoisuuden, isotrapin. Kun aurinko laskee ja on kurkien nukkumaanmenon aika, myös me suuntaamme hotellille.
Isotrappi on painavin lentokykyinen lintu.
Metsäkauriit jäävät jännittyneinä seuraamaan, mitä viereen pysähtynyt auto seuraavaksi tekee.
Harmaasirkku laulaa talventörröttäjässä ja suostuu auton ikkunasta valokuvattavaksi.
Taivas ehtii matkalla täyttyä tähdistä, joita on niin paljon, että tuttuja tähtikuvioita on vaikea erottaa niiden seasta.
Kurkiseuranta: Esteri palasi kartalle kolmen kuukauden jälkeen
Juttumatka tehdään Tiedetoimittajain liiton apurahan avulla.