Esterin tempaus oli sellainen, että tässä on kyllä tunnelma pilalla”, puuskahtaa biologi Petri Suorsa.

Esterin syysmuutto eteni tyylipuhtaasti itään muuttaneiden kurkien jalanjäljissä, kunnes reitti kaarsi jyrkästi länteen. Suomen Luonnon seurantakurjet ovat osa israelilaista tutkimusta, jossa pyritään pääsemään satelliittipaikantimien avulla itäkurkien jäljelle. Itäkurkeen osuminen on kuitenkin osoittautunut odotettua vaikeammaksi.

”Samoilta alueilta, joilta aiemmin saatiin itäkurkia, tuleekin vain muualle muuttavia. Se viittaisi siihen, että itäkurkien määrä on vähentynyt.”

Rengastusten ja paikantimien ansiosta tiedetään, että kurki on mukautuvainen laji. Viime vuosikymmeninä ilmastonmuutos on lyhentänyt kurkien muuttomatkoja, sillä talvien ankaruus ei enää pakota niitä lähtemään yhtä kauas kuin ennen.

On mahdollista, että itäisen muuttoreitin painoarvo on nyt heikkenemässä esimerkiksi reitin sisältämien vaarojen tai talvehtimisalueiden ravintotilanteen heikkenemisen vuoksi. Talvella 2021–2022 tuhannet kurjet menehtyivät lintuinfluenssaan talvehtimisalueillaan Hulan laaksossa Israelissa, mikä on voinut karsia itäreittiä suosivia kurkia myös Suomessa.

Esteri ja sen emot viettivät useamman viikon Valko-Venäjän kaakkoisosissa ja etenivät tuona aikana suhteellisen vähän, 160 kilometriä etelään. Marraskuun alussa Esteri paikantui yhä Mazyr-nimisen kaupungin lähelle, Polesian säteily-ekologisen suojelualueen rajalle.

Suorsa kertoo, että nuo alueet sekä tällainen viivyttely ovat olleet tyypillisiä suomalaisille ja virolaisille itäkurjille. Pitkän levon jälkeen moni kurki on singahtanut nopeasti eteenpäin ja päässyt Etiopiaan vain kahdeksan–yhdeksän päivän aikana.

Marraskuun toisena päivänä Esteri kuitenkin koukkasi lounaaseen ja kääntyi Ukrainan rajalta tiukasti länteen. Seuraavana päivänä linnut jatkoivat Puolan puolelle ja 4.11. ne saavuttivat Unkarin Hortobágyn. Parin päivän levon jälkeen ne jatkoivat vielä hieman etelämmäs Szegediin.

”Tämä nyt osoittaa sen, että klassisilla itäreitin tankkauspaikoilla on myös Unkarin kautta muuttavia kurkia. Kyllä tässä on taas oppinut tänä syksynä uutta.”

Käännös on poikkeuksellisen jyrkkä. Erityisen mielenkiintoisen Esterin reitistä tekee tarkkuus, jolla kurkiperhe seurasi Ukrainan rajaa. Linnut ovat saattaneet pitää rajalinjaa maamerkkinään, mutta syytä Ukrainan kiertämiseen voi vain arvailla.

”Kaikki voi olla sattumaa, mutta häkellyttävää sattumaa.”

Esterin reitti seuraa Ukrainan rajaa yllättävän tarkasti. Kartta ja kuva: Ran Nathan, Idan Talmon ja Anna Tuominen

Keskiviikkoaamuna 8. marraskuuta Esteri paikantui muuttolennossa Pohjois-Serbiassa. Suorsa arvioi, että se saattoi olla matkalla Slano Kopovolle, joka on tärkeä kurkien levähdysalue. Matka saattaa kuitenkin jatkua saman tien kohti Afrikkaa.

Kaikki nokat osoittavat Unkariin

Myös muiden seurantakurkien tiet vaikuttaisivat kulkevan Unkarin kautta. Esterin jälkeen pisimmälle on ehtinyt Kulta, joka eteni 2.11. Hortobágysta Szegedin pohjoispuolelle. Alueella on matalia, pengerrettyjä järvialtaita, jotka ovat muuttolintujen suosiossa.

”Szeged on viimeinen solmukohta. Siellä ratkaistaan, jääkö kurki sinne Balkanille, lähteekö se Pohjois-Afrikkaan, jatkaako länteen vai lähteekö Etiopiaan.”

Itäreitti on näistä vaihtoehdoista epätodennäköisin, muttei ennenkuulumaton.

Myös Harmaa on Hortobágyssa, ensimmäistä kertaa elämässään. Tässä juttusarjassa on seurattu Harmaan lentoa jo seitsemällä muuttomatkalla, ja niistä kuusi ensimmäistä kulkivat hyvin uskollisesti samoja reittejä Puolan ja Pohjois-Saksan kautta Espanjaan.

Suorsa arvioi, että Harmaa on löytänyt kumppanin, jonka muuttoreitti kulkee Unkarin kautta. Puolison vanavedessä Harmaa on saapunut sille aiemmin tuntemattomille alueille.

Tällä erää myös Haiskun nokka osoittaa Unkariin, mutta suunta saattaa vielä kääntyä.

Haisku viipyi lokakuun alkupuolella Biebrzan kansallispuistossa Puolassa ja jatkoi odotetusti länteen kolmesataa kilometriä. Se pysähtyi pariksi viikoksi Grucznon kylään, jonka vierellä kulkeva Veiksel-joki tarjosi kurjille turvallisen lepopaikan.

Joen keskelle on kasautunut runsaasti hiekkasärkkiä, ja juuri sellaisilla paikoilla kurjet mieluusti yöpyvät. Veden keskellä ne ovat ikään kuin vallihaudan suojissa, ja avoimessa ympäristössä lintuja on vaikea päästä yllättämään.

Marraskuun ensimmäisenä päivänä Haisku kääntyi hieman yllättäen etelään ja pysähtyi Turekin kaupungin lähistölle.

”Tuosta on vielä käännytty suoraan länteen, mutta siitä pääsee kyllä Unkariinkin”, Suorsa puntaroi.

Muun muassa Harmaa kävi viime syksynä samoilla seuduilla, mutta päätyi jatkamaan tutulle länsireitilleen.

Lue kaikki kurkiseurantajutut täältä >>

gps-paikanninkurkikurkien syysmuuttokurkiseurantamuuttolinnutsatelliittiseuranta

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.