Kissamme niskasta löytyi kynsi. Se oli tiukasti kiinni niskanahassa ja irrottaminen oli melko hankalaa. Minkähän eläimen kynsi mahtaa olla?

Palstallamme vastauksia (ja arvauksia) annetaan yleensä vain luonnonvaraisia lajeja koskeviin kysymyksiin. Tässä tapauksessa poikkean käytännöstä.

Kirjeessä tullut kynsi ei näytä pikkujyrsijän tai linnun kynneltä. Se on myös niin hentoinen, ettei ole voinut tunkeutua aikuisen kissan niskanahkaan. Päättelen, että kynsi on irronnut kissan sisaren tai veljen käpälästä ja ängennyt sen niskanahan alle ensimmäisinä elinpäivinä. Kissanpennut eivät kykene vetämään kynsiään tuppensa sisälle kuten varttuneemmat silloin, kun kynsillä ei ole käyttöä.

Pian syntymänsä jälkeen kissanpennut alkavat myllerrellä pesässään ja tassut heiluvat etenkin silloin, kun emo alkaa imettää. Harvinainen sattuma tietysti on, että tassu osuu pentuesisaren tai -veljen niskaan sellaisessa kulmassa, että se pystyy tunkeutumaan nahkaan, vaikka nahka onkin vielä aika ohutta ja pehmeää.

Tapaus houkuttelee tarttumaan pieneen yksityiskohtaan, joka koskee kissan lisäksi suurta joukkoa luonnonvaraisia eläimiä.

Miksi silmäluomet ovat syntymästä tiettyyn kasvuvaiheeseen asti kiinni niiden nisäkkäiden ja lintujen poikasilla, jotka varttuvat elämänsä alun pesässä? Kysymys on ihan omatekoinen. En ole nähnyt sitä käsiteltävän missään. Se kai ei ole tullut useimmille mieleen siksi, että eläinpienokaisten ”sokeus” tuntuu kuuluvan itsestään selvänä niin kutsuttujen pesäviipyisten (termiä on käytetty tähän asti vain linnuista) lajien lasten avuttomuuteen.

Lukija arvaa jo vastaukseni: Silmien on hyvä olla suojattuina pentuesisarusten kynsien varalta mutta muidenkin terävien esineiden raapaisuilta siihen asti, kunnes silmiä aletaan tarvita. Taitaa olla niinkin, että silmän ulkopinta on pesäviipyisillä aluksi varsin pehmeää muiden kudosten tapaan.