Laulujoutsen oli hävitä Suomesta. Sodan jälkeen 1940-luvun lopulla joutsenpareja oli enää parikymmentä, ja kannan elvyttyä joutsenia oli vain muutamia satoja pareja vielä 1970-luvulla. Viime vuosikymmeninä laji on palannut koko maan asukkaaksi ja pesii maan eteläosienkin vesistöissä. Pesiviä pareja on nykyisin yli 10 000. Lisäksi kesäämme komistaa runsas joukko kihlautuneita reviirilintuja sekä muita pesimättömiä joutsenia. Kansallislinnuksi laulujoutsen valittiin 1981.

Laulujoutsen näkyy ja kuuluu, tekee vaikutuksen.

”Erikoista havaita, ettei millään koko maailmassa, ei taiteessa, kirjallisuudessa eikä musiikissa, ole minuun samanlaista vaikutusta kuin näillä joutsenilla – –. Niiden ääni ja olemus!”, Jean Sibelius kirjoitti huhtikuussa 1915.

Kaikki eivät jakaneet Sibeliuksen näkemystä, sillä kanta jatkoi taantumistaan. Taustalla oli pyynti, joka ulottui niin aikuisiin, muniin kuin poikasiinkin. Se jatkui myös 1934 tapahtuneen rauhoituksen jälkeenkin.

Laulujoutsenen uusi tuleminen kuvastaa suomalaisten asenteiden muuttumista luonnon arvon hyväksyvään suuntaan. Se kehitys tapahtui myös eläinlääkäri Yrjö Kokon perheessä; Kokon isä oli ampunut joutsenen, mutta poika sai 1950-luvun kirjoillaan kokonaisen kansan asenteet muuttumaan.

Laulujoutsenet palaavat muuttomatkaltaan varhain, jo maaliskuussa. Silloin niiden raikuvat äänet kaikuvat jälleen levähdys- ja pian pesäpaikoillakin. Suojelun ansiosta suomalaisilla on jälleen mahdollisuus kokea korvaamaton luontoyhteys kansallislintunsa kanssa.

Laulujoutsen

Cygnus cygnus

Tuntomerkit: Aikuisena iso ja valkea. Voi sekoittaa kyhmyjoutseneen, mutta laulujoutsenen nokka on kiilamainen ja sen tyvi on keltainen. Harvinaisella muuttovieraalla pikkujoutsenella keltaista on vähemmän. Nuoret joutsenet ovat harmahtavia ja ne voi sekoittaa hanhiin. Ääni soinnukas; sen voi sekoittaa lähinnä kanadanhanheen.

Ravinto: Syö vesikasveja, etenkin järvikortetta, mutta myös esimerkiksi vitoja ja sorsimoita. Pelloilla voi syödä viljaa tai perunoita, ja kesällä laulujoutsen on perso myös marjoille.

Pesintä: Touko–kesäkuussa 4–7 munaa, joita naaras hautoo yli kuukauden. Poikaset lentokykyisiä noin kolmen kuukauden ikäisinä, joten avovesikautta laji vaatii ainakin 150 päivää. Joutsenpari pysyy tavallisesti yhdessä koko eliniän.

Uhanalaisuus: Laulujoutsen on nykyisin elinvoimainen. Pesimäkanta on todennäköisesti yli 10 000 paria eli noin kaksi kertaa niin paljon kuin Ruotsissa. Kansallislintu.

Suojelu: Rauhoitettu, ajoittaisia vaatimuksia metsästämisen aloittamisesta on esitetty.

Muutto: Syysmuutto loka–marraskuussa, muuttaa lähiseuduille Etelä-Ruotsiin, Tanskaan ja Pohjanmeren rannikkoalueille, ja etsii nykyisin ravintoa myös pelloilta sekä talvialueillaan että meillä. Leutoina talvina joutsenia myös talvehtii Suomessa.

Jean Sibeliuskansallislintulaulujoutsenmuuttolinnut

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!