Järvien kunnostus on puhuttanut sen jälkeen, kun Kaarinan ja Liedon rajalla sijaitsevaan Littoistenjärveen ruiskutettiin 160 tonnia (viisi rekkalastillista) polyalumiinikloridia. Samea, sinilevien piinaama järvi muuttui kuin taikaiskusta trooppisen turkoosiksi. Samalla viisi tonnia lahnoja tukehtui kemikaalin saostuessa niiden kiduksiin.

Viimeinen oljenkorsi

Vesistöt peittävät 10 prosenttia maamme pinta-alasta. Niistä suurin osa on hyvässä kunnossa ja noin 10 prosenttia on rehevöitynyt, lähinnä maatalouden vaikutuksesta.

Littoistenjärven heikko tila on jo kauan estänyt sen kesäistä virkistyskäyttöä. Järven tila pysyi huonona hoitokalastuksesta, hapetuksesta ja ulkoisen kuormituksen suitsemisesta huolimatta. Hallituksen kärkihankkeessa päätettiin kokeilla polyalumiinikloridikäsittelyä, jota on jo käytetty yli 50 järven kunnostamisessa Suomessa.

Kemikaali, jota käytetään Suomessa jäteveden puhdistuksessa ja talousveden esikäsittelyssä sitoo fosforin pohjasedimenttiin, jolloin siitä riippuvaiset sinilevät eivät pääse lisääntymään. Käsittely sopii sisäkuormitteisiin pieniin järviin, joiden viipymä on pieni.

Kemikaalikäsittely on vain väliaikainen ratkaisu, jonka vaikutukset kestävät usein 5–10 vuotta matalissa, mutta vuosikymmeniä syvissä järvissä.

”Päädyimme tähän, kun kaikki muut keinot oli kokeiltu”, sanoo projektipäällikkö Milja Vepsäläinen Vahanen Environment Oy:stä.

Happamoituminen uhkana

Käsittelyn tuloksena happamuus lisääntyi. Happamuustasoa mitataan pH:ksi kutsutulla arvolla, ja arvojen pieneneminen kertoo happamuustason kasvusta. Littoistenjärvellä pH laski joissakin järven osissa kolmeksi päiväksi 5,5:een alittaen ympäristöluvan raja-arvona olleen pH 6:n. Syy liittyi levitystekniikkaan ja levitysajankohtana vallinneeseen tuuleen, jonka johdosta kemikaali sekoittui epätasaisesti.

”Käsittelyssä alumiinihydroksidi sakkautuu ja ottaa fosforia ja kiintoainesta pois vedestä. Kun pH nousee, alumiini pysyy pohjassa muuntumattomana alumiini-hydroksidisakkana, ellei pH yhtäkkiä laske alle 5,5:een”, selittää hoitokunnan puheenjohtaja Jukka Heikkilä.

”On hyvin epätodennäköistä, että pH laskisi alle 6:n. Mikäli alumiinihydroksidia liukenisi, ovat pitoisuudet hyvin matalat”, jatkaa Heikkilä. Järven pH on tällä hetkellä 6,8-7.

Trooppisen turkoosit olosuhteet ovat silti tipotiessään.

”Näkyvyys pinnan alla on tällä hetkellä kaksi kolme metriä vaihdellen eri osissa, mikä on normaalia pH:n noustessa ja planktonin palautuessa”, selittää Vepsäläinen. ”Liukoista fosforia on vedessä vähän, viisi mikrogrammaa litrassa, kun sitä ennen käsittelyä oli 40 mikrogramaa litrassa”, kertoo Vepsäläinen. Vepsäläisen mukaan veden alumiinipitoisuus on palautunut.

”Alumiinille ei ole uimavedessä raja-arvoja. Pitoisuudet olivat pian käsittelyn jälkeen kolminkertaiset juomaveteen verrattuna, joten päätimme, että uiminen on turvallista järvessä.”

Kemikaaleilla puhdistettu Littoistenjärvi toukokuussa 2017. Kuva: Harri Nurminen

 
Vanhat lahnat kärsivät

Näkyvin seuraus Littoistenjärven polyalumiinikloridikäsittelystä olivat kalakuolemat. ”Kaloja kuoli yhteensä yli viisi tonnia, joista noin 97–98 psosenttia oli vanhoja lahnoja. Isot lahnat ovat herkempiä hapensaantiongelmille, kun alumiinisakka tukki niiden kidukset”, selittää Jukka Heikkilä.

Käsittelystä johtuvat muut mahdolliset haitat tulevat esiin tämän kesän ja seuraavien vuosien seurannoissa. Ensimmäiset tulokset toimenpiteen vaikutuksista simpukoihin osoittavat, ettei niiden määrä vähentynyt käsittelyssä.

Littoistenjärvessä arvioidaan olevan noin 300 000 pikkujärvisimpukkaa, mikä on viidennes 1980-luvun tasosta.

Heikkilän mukaan aikaisempina vuosina järvi on voinut olla simpukoille liiankin vähän hapan eli emäksinen.

Littoistenjärven vedenlaatua on mitattu 1970-luvulta asti. Järvessä on aiemmin havaittu vesirutto-ongelma – uposkasivieraslaji on lisääntynyt siellä massoittain.

“Uposkasvien määrä lisääntyy veden kirkastuessa. Niiden määrä voi paikoin rajoittaa virkistyskäyttöä, mutta se on pienempi haitta kuin sinileväkukinnat”, sanoo SYKE:n vanhempi tutkija Ilkka Sammalkorpi.

Kasviplankton romahti käsittelyssä, mutta viimeisimmät tulokset osoittavat sen olevan palautumassa. Vedenlaadun, kasvi- ja eläinplanktonin sekä pohjaeläinten seurantaa jatketaan seuraavat kolme vuotta ympäristöluvan vaatimusten mukaisesti.

Syyskesän koekalastuksen jälkeen päätetään Littoistenjärven hoitokalastuksen tarpeesta ja tavasta, mutta särkikalakantojen kurissa pitämiseksi sen jatkaminen on välttämätöntä.

Käsittelyn väliaikaisuus ja hinta

Littoistenjärven kirkastuminen lisäsi mielenkiintoa järvien kemialliseen kunnostukseen ympäri Suomea. ”Jokainen järvi on erilainen. Littoistenjärvi soveltui erityisen hyvin tähän toimeen”, muistuttaa Heikkilä.

Kalakuolemat, epävarmuus tällä menetelmällä toteutetun kunnostuksen vaikutuksen kestosta sekä sen hintalappu, noin 500 000 euroa 2,5 vuoden aikana Littoistenjärven tapauksessa, ovat negatiivisia puolia. Heikkilä on kuitenkin toista mieltä hinnasta. ”Tämä menetelmä ei ole kallis verrattuna ruoppaamiseen tai kuivaamiseen”, hän toteaa.

Jotta ei jouduttaisi sekaantumaan luonnon kiertokulkuun näin radikaalein menetelmin, olisi puututtava rehevöitymisen syihin, kuten maatalouden ja hulevesien päästöihin. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi suojakaistoilla, joiden kasvillisuus sitoo ravinteita tai kosteikoilla, jotka imevät ravinteita.

Tulevaisuus näyttää, koittavako Littoistenjärvellä sinilevättömät kesät ja kuinka moneksi vuodeksi eteenpäin.

Teksti: Jessica Haapkylä
Kirjoittaja on meribiologi ja vapaa toimittaja.

kemikaalitLittoistenjärvirehevöityminen