Lukijoiden kuikkatarinat kertovat vahvasta suhteesta tähän ikiaikaiseen lintuun
Kuva: Laura Hildén.
Kesäkuun numerossa kerroimme meille monelle niin rakkaiden kesälintujen, kuikkien mielenkiintoisesta elämästä artikkelissa Kuikan kutsu. Jutun yhteydessä pyysimme teitä, arvoisat lukijamme, kertomaan kuikkatarinoita omilta rakkailta kuikkajärviltänne. Kerro Kuikkatarina -kyselyyn tulikin kymmeniä koskettavia ja yksityiskohtaisia kuvailuja näiden mökkinaapureidemme elämästä, tavoista ja edesottamuksista.
Lämmin kiitos kaikille kuikkatarinansa lähettäneille. Heidän kesken arvottiin Luontokaupan tuotepaketti (arvo 100 €). Paketin voitti Tiia Salminen, joka kertoi seuranneensa kuikkaperheen ruokailua! Lämpimät onnittelut koko Suomen Luonto -lehden toimitukselta.
Mökkirannan kuikat ovat tarkempia kuin kelloradio
Tässä poimintoja Kerro Kuikkatarina -kyselyn erinomaisesta sadosta. Monet ovat päässeet seuraamaan kuikkien arkiaskareita, kuten pesänrakennusta, haudontaa ja poikasten ruokintaa sekä huolenpitoa.
Kuikkapariskunnat kalastavat ajoittain ruokaa: pieniä särkikaloja ynnä muuta mökkirannastamme. Tänä sateisena aamuna Saimaan rannalla tapahtui jotain sellaista jota en aikaisemmin ole nähnyt. Kuikkapariskunta kalasti ruokaa rannassamme ja syötti kahta pientä poikastaan. Kauniita lintuja. Lopuksi kalatiira tuli häiriköimään ja emo lähti poikasten kanssa kauemmas. Toinen kuikka jäi vähäksi aikaa kalastelemaan. Ihana aamu, sai mökistä sisältä seurata aamukahvin kera tällaista luonnon näytelmää.
Tiia Salminen
Meidän mökkijärvellä kuikat ovat kyllä tarkempia kuin yksikään kelloradio. Joka aamu tasan seitsemältä kuuluu tuttu huuto ja siellä ne jo lipuvat rannan ohi aamukalalle. Illalla auringonlaskun aikaan sama juttu uudestaan. Viime kesänä seurattiin kunnolla niiden poikashuoltoa ja pakko sanoa, että siinä on omistautuneita vanhempia. Emot sukelsivat kalaa minkä ehtivät ja pienet pörröpallot pääsivät matkustamaan emon selässä turvassa. Sitä katsellessa tuli kyllä aina hyvä mieli. Kuikan huuto on jotain niin uskomatonta. Siitä tulee aina sellainen rauhoittava olo ja tajuaa miten hieno Suomen luonto oikeasti on.
Lauri Ailinpieti
Järven pinnan ollessa poikkeuksellisen alhaalla pääsimme tänä kesänä seuraamaan kuikkien pesintää aivan lähellä mökkirantaa. Matalalla lahdella on luonnonkallio, jonka reunaan kaislikkoon kuikat tekivät pesän. 1.6. alkoi ahkera hautominen, säännöllisesti joka ilta klo 21 koiras tuli päästämään naaraan ruokatauolle. Muutoin koiras päivysti pesän lähettyvillä pitkiäkin aikoja ja kuikat juttelivat matalilla äänillä keskenään. Oli upea seurata kuikkien lyhyttä lyllerrystä maalla – se on todella kömpelö potkiessaan itseään mahallaan eteenpäin. Ensimmäinen poikanen kuoriutui 28.6. ja toinen seuraavana päivänä. Siitä alkoikin sitten vimmattu ruokkiminen! Ravintoa kaiveltiin sekä pesän lähettyviltä matalasta vedestä pohjasta että haettiin kauempaa – kala nokassaan pesälle palaava kuikka oli aina mukava näky. Sekä aikuiset että poikaset juttelivat jatkuvasti keskenään sekä matalilla voihkeilla että ”perinteisimmillä” kuikkien ääntelyillä. Olemme saaneet seurata myös 13 kuikan kokoontumisajoja, upeita lintuja!
Laura Hildén
Kuikan huuto on kuin ikiaikainen viesti elämän alusta
Ja kuikkahan tunnetaan etenkin äänestään. Järvellä kiirivä kuik-ka-huuto on monelle se tarinan kohokohta, kuin ikiaikainen viesti jostakin kaukaa. Joskus tosin lintu saattaa huutaa jotakin aivan muuta kuin omaa nimeään.
Kuikan huuto on kuin ikiaikainen viesti kaukaa ihmiskunnan elämän alusta, kun sitä keskittyy kuuntelemaan vaikka silmät kiinni, saa värähtelyt kallioisten rantojen kaiuista. Kuikassa on lempeää terävyyttä, liskomaisia otteita uidessa ja sukeltaessa, vahvan linnun olemus. Kuikkaa katsoessa ja kuunnellessa ymmärtää luonnon mittasuhteet, millä on arvoa ja mitä jää meidän jälkeemme.
Helena Karppinen
Mökkijärven kuikka on käynyt meille ystäväksi. Pesinnän epäonnistuttua jäljellä on yksinäinen koiras, joka alkukesän ärhäkkäiden joutsenkamppailujen jälkeen on jatkanut elämäänsä järvellä uiskennellen lahden perällä kuin pieni partiovene, kaula ylväästi pystyssä. Kuikkamme huuto on eriskummallinen. Kokonaisen kuikan sijaan se huutaa kerran kuik ja murahtaa päälle, alkulintu, härkäläinen, kaula kapea kuin nuoren tytön vyötärö. Iltavalossa kuikka on ikiaikainen näky, jonka liike sulaa veteen ja värit yhtyvät rantakallioon. On helppo ymmärtää Kalevalan kertomus, maailmansynty linnun munasta, niin ehjä on näkymä, niin silkoinen uinti.
Viimeisellä lomaviikolla saavuimme vielä kerran mökille. Huoli heräsi: missä kuikka on, miksei se huuda? Missä ystävämme on? Ei kai joku muu järvi ole parempi? Yritimme olla sinua häiritsemättä, niin kuin sinäkin vain uit silkkiuintiasi rauhaisin linjoin. Meni iltoja, kunnes se kuului jälleen Kuik-mröö. Ystävä oli tullut takaisin. Ui turvallisesti, rakas kuik!
Johanna Vainio
Sieluni lintu. Ensikohtaaminen jätti ikuisen muiston: sumuisella järvellä kuikan huuto, ja kohta sumusta vastaani ui lintupari – samanaikaisesti vielä taivaanvuohi lensi ylitseni äännellen. Ensikohtaamisen jälkeen olemme kohdanneet vuosien ajan, ja kuikat ovat ilmeisesti hyväksyneet minut ja pystyneet uimaan lähelläni. Sumuisina aamuina se tunne on voimakas, kun odotan yllättäviä kohtaamisia. Puhelimeni kuikka-soittoäänessä mieleni näkee ensikohtaamisemme ja paluun kotijärven aamuihin myös talvisin.
Jarmo Mäkinen
Kuikka hengitti kuin mies ja tuoksui peuralta
Verkkoon kiinni jääneen kuikan pelastusoperaatiossa pääsee paitsi pelastamaan linnun myös sen lähietäisyydelle. Silloin voi kuulla kuikan hengityksen ja haistaa sen ominaishajun.
Hätääntynyt kuikka oli kiinni verkossa mökkijärvellämme ja irtihän se tietenkin piti saada. Siispä hansikkaat ja sakset kouraan ja soutaen tykö. Otin ensin otteen sen päästä peittäen huolellisesti silmät, sitten toisella kädellä nostin syliini veneeseen. Muistan kuinka se hengitti kuin mies, hehkui kuin patteri ja sen tuoksu toi mieleen pikemminkin ehkä peuran kuin vesilinnun. Lintu oli yllättävän rauhallinen, mutta hiukan kuitenkin meinasi sen iso nokka hirvittää. Ensin saksittiin vapaaksi räpylät, joita lintu alkoikin heti heilutella. Seuraavaksi siivet, joihin siimaa oli sotkeutunut aika tavalla. Sitten kaula ja lopuksi vaikein osuus eli pää, koska sen silmät piti pitää visusti peitossa. Niin mökkinaapurit kuin muut kuikatkin seurasivat pelastusoperaatiotamme aivan hiljaa. Lopulta kuikka saatiin vapaaksi ja laskin sen veteen. Irrotettuani viimeisenä otteeni sen päästä, se sähähti kiitoksen ja paineli kiireesti tapausta seuranneiden tovereidensa luo. Tämä kokemus ei koskaan unohdu.
Kalle Pinomäki
Gavia arctica on ikuistettu myös virolaiseen sävellykseen
Joskus luonnon ääni, kuten vaikkapa nyt kuikan komea huuto, saattaa sysätä luovuuden liikkeelle. Näin kävi sattumalta kuikan ääntä kuulleelle virolaiselle säveltäjälle, joka tallensi linnun ääniä ja käytti niitä lopulta säveltämässään teoksessa Gavia Arctica.
Olen säveltäjä Virosta, ja vietän perheeni kanssa joka kesä lomaa Suomessa. Viime kesänä olimme Kuhmoisissa Tervajärven rannalla, ja jo aivan ensimmäisinä päivinä kuulin hyvin erikoisia linnunhuutoja. Minulla on aina mukana digitaalinen äänitallennin, joten aloin nauhoittaa näitä surumielisiä ääniä. Vasta useita päiviä myöhemmin sain selville, mikä lintu niitä päästi. Se oli kuikka (Gavia arctica). Mytologiassa kuikkaa on pidetty muun muassa sielujen vartijana ja oppaana. Tämä muistuttaa muitakin pohjoismaisia uskomuksia, joissa linnut – erityisesti yöaktiiviset ja veteen liittyvät linnut – toimivat sielujen kantajina. Tämä hyvin erityinen kokemus kulki mukanani koko seuraavan syksyn. Päätin käyttää uudessa teoksessa näitä tekemiäni äänityksiä. Alttohuilu soittaa pitkän johdannon, jonka jälkeen kuikan äänet alkavat kuulua. Teoksen voi kuunnella kotisivullani. Sen nimeksi tuli Gavia Arctica.
Ardo Ran Varres
Lue myös:
Ikiaikainen kuikka on monelle kesän merkki – tutkija selvittää mystisen mökkilinnun äänimaailmaa
Kuikkatutkija Pekka Lehtonen viettää kesiään Suontee-järven kuikkaparatiisissa. Järvellä on 150–200 kuikkaparia, jotka rupattelevat ja torkkuvat siinä missä muutkin järven kesävieraat. Kuuntele kuikkien erilaisia ääniä!
Testaa tietosi kuikkavisassa!
Kuikan huuto on oleellinen osa suomalaista kesää ja järvimaisemaa. Testaa kuikkatietoutesi!
Myös kuikat rupattelevat – kuuntele kuikkien erilaisia ääniä!
Jokaisella kuikalla on yksilöllinen ääni. Ne myös viestivät äänellään eri lailla eri tilanteissa. Kuuntele kuikan erilaisia ääniä.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.