Viileä kevät on taannut sen, että mahlakausi jatkuu edelleen. Mahla on lehtipuun ravintoliuosta, jota se käyttää kasvun aloittamiseen keväällä ennen kuin lehtien yhteyttäminen alkaa. Mahla alkaa virrata heti, kun puut pystyvät ottamaan vettä sulaneesta maasta. Mahlasta 99 prosenttia onkin vettä. Se sisältää sokereita, glugoosia ja fruktoosia sekä hedelmähappoja. Mahlassa on myös hiukkasen hivenaineita ja C-vitamiinia. Terveellisyys on ollut tiedossa jo vuosisatoja, mutta nyt metsäisten superfoodien aikana mahlakin on saanut uutta arvonnousua. Suomessa toimiikin useita mahlayrittäjiä, jotka myyvät koivueliksiiriä esimerkiksi Keski-Eurooppaan. Siellä sitä käytetään kehon puhdistamiseen kuona-aineista.

Aiemmin mahlaa tiputeltiin tekemällä koivun kylkituoheen pieni lippa, johon ujutettiin kuorittu puutikku. Tikkua pitkin mahla tipahteli astiaan. Nyt neuvotaan, että puun tyveen porataan hieman yläviistoon reikä, joka putsataan huolellisesti porauslastuista. Sitten letku työnnetään reikään ja mahlat alkavat virrata. Vuorokaudessa mahlasaalis voi olla kymmenenkin litraa.

Mahla pilaantuu herkästi liian lämpimässä ja se säilyy jääkaapissakin vain joitakin vuorokausia. Siksi sen juoksutuksessa täytyy olla tarkkana. Keruuvälineet tulee olla puhtaat ja mahla tulee valuttaa kannelliseen astiaan. Juomaa voi säilöä pakastamalla, jolloin sen makea, hieman siirappinen maku ei juurikaan muutu.
Mahlan otto vaatii maanomistajalta luvan.