Mitä näin saimaannorpparetkellä
Saimaannorpan pesästä löytyi peräti seitsemän kulkuavantoa. Kuva: Johanna Mehtola
1. Oli vaikuttavaa päästä ensimmäistä kertaa elämässäni kurkistamaan saimaannorpan lumipesään. Emo kaivaa pesän lumikinokseen etuevissään olevilla kynsillä. Kynsien jälkiä näkyikin pesäkammion lumisissa seinämissä. Pesästä paljastui kuutin karvaa merkkinä syntyneestä uudesta elämästä – ja peräti seitsemän kulkuavantoa. Saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen arveli, että kuutti on ehkä harjoitellut avannon tekoa pesän rauhassa.
2. Kevätaamussa pulputtavat teeret paljastivat, että linnut ovat jossakin lähistöllä. Pian korvissa alkoi suhista vain potkukelkan jalasten rytmikäs ääni, kun suuntasimme Etelä-Saimaan selille. Evästauolle pysähdyimme erääseen saareen, jonka rannalla oli todistusaineistoa pulputtajista. Siisti jätöskasa sekä symmetriset makuukuopat paljastavat saaren myös teerien lepopaikaksi.
3. Emme ehtineet edes avata eväsreppujamme saaressa, kun joku huusi: ”Supikoira!” Se köllötteli ison kiven vieressä täysin liikkumattomana. Arvelimme aluksi, että näinköhän se enää hengittääkään. Mutta kun otimme muutaman askeleen lähemmäs, se ponkaisi lyhyille jaloilleen ja lyllersi syvemmälle saareen. Olimme selvästi häirinneet sen aamupäiväunia. Supikoiran on täytynyt tepastella saareen jäätä pitkin melkoinen matka, mutta ainakin sillä on täällä täysin oma rauhansa.
4. Kun supikoira oli lönkytellyt matkoihinsa, istahdimme kiville syömään eväsleipiä ja hörppimään kahvia ja teetä. Minun evästelykiven vieressä oli merkki saimaannorpan, teeren ja supikoiran lisäksi neljännestäkin saaren asukkaasta, tikasta. Vanhan puunkannossa olleessa tikan pajassa oli vielä käpykin kiinni ja maassa pajan vieressä oli jo avattuja ja työstettyjä herkkupaloja.
Kuva: Markus Sirkka
5. Järvenselkiä peittävä jäälakeus haki katsetta tuon tuosta kauas horisonttiin saarien muodostaman pitsin koukeroihin. Ja silmiä kannattikin lepuuttaa välillä kaukaisuudessa, sillä siellä teki juosten matkaa hirvi. Pysähdyimme seuraamaan sen ripeää etenemistä ja katoamista saarten syliin. Hetken päästä hirvi oli taas näkyvissä ja nyt se oli puolestaan pysähtynyt ihmettelemään meidän potkukelkkakaravaania. Aika harvoin hirvikään sellaista varmaan kevätjäillä pääsee näkemään.
6. Saimaannorpan pesälaskennat tehdään käsipelillä ja ihmisvoimin. Aluepäällikkö Anna Vuori (vas.) saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen ja saimaannorppatiedottaja Antti Franssila Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiristä olivat tammikuussa olleet kolaamassa apukinoksia helpottaakseen norppien pesäpaikkapulaa juuri näillä samoilla rannoilla, joilla nyt tutkimme mahdollisia pesintöjä. He näkivät konkreettisesti tekemänsä työn tulokset. Löysimme kuusi pesää, joista yhteen oli varmasti syntynyt kuutti. Valokuvaaja Markus Sirkka tallensi retkemme videoihin ja upeisiin valokuviin, joita voit nähdä uusimmassa numerossamme. Oli ilo seurata asiansa osaavien ammattilaisten työskentelyä.
Lue lisää saimaannorpparetken tunnelmista toimittaja Johanna Mehtolan kirjoittamasta artikkelista Saimaan saaressa pikkuinen kuutti, joka ilmestyi Suomen Luonnossa 4/2018.