EU:n biodiversiteettistrategian 2030 yksi tavoite on suojella kaikki vanhat metsät EU:n alueella. Suomessa luulisi olevan helpointa aloittaa valtion mailla sijaitsevista vanhoista arvometsistä. Urakan haasteellisuutta lisää se, että niiden suojelun kanssa on täällä vitkasteltu jo vuosikymmeniä. Jokin jumittaa sekä sopivien kohteiden tunnistamisessa että suojelupäätösten teossa. Mikä?

Yksi syy on se, että valtion talousmetsien luontoarvoja ei ole järjestelmällisesti inventoitu. Luontojärjestöt halusivat kiinnittää tähän huomiota teettämällä 2019–2020 lajisto- ja luontoarvokartoituksia 55 arvokkaalla, mutta yhä suojelemattomalla metsäkohteella eri puolilla maata. Kohteet löytyivät helposti avointa tietoa kuten ilmakuvia, peruskarttoja ja puuston ikätietoja hyödyntäen. Niiltä löytyi yhteensä 6948 uhanalaisen, vaarantuneen tai silmälläpidettävän lajin esiintymää. Silti näitäkään kohteita ei oltu löydetty Metsähallituksen viimeisimmän alue-ekologisen verkoston päivityksen yhteydessä.

Huhtikuun lopulla Metsähallitus tiedotti, että arvokkaan Vienan reitin metsien käsittelystä oli saavutettu sopu luontojärjestöjen, Vienanreitti ry:n ja Metsähallituksen kesken. Tiedotteen mukaan järjestöjen ja Metsähallituksen välisessä metsäkiistojen sovitteluprosessissa on havaittu, että Metsähallituksen alue-ekologisessa verkostossa on tarkentamista. Metsähallitus aikookin panostaa henkilöstönsä koulutukseen luontokohteiden tunnistamisessa. Tähtäimessä ovat etenkin korpikohteiden parempi tunnistaminen sekä lajisto-osaaminen.

Kuulostaa lupaavalta? Järjestöjen metsäkartoituksissa mukana ollut Risto Sulkava ei vielä uskalla innostua. Hänen mukaansa Lapin osalta on kuitenkin pieniä ituja siitä, että luonnonmetsiä oikeasti yritetään kartoittaa ja tultaneen siirtämään melko laajastikin toiminnan ulkopuolisiksi kohteiksi.

Kohteiden tunnistaminen on siis takkuillut, ja siksi suojelupäätöksiäkin on syntynyt oudon hitaasti, ikään kuin olisi odoteltu poliittisten tuulten muuttumista. Olisi avoimen yhteiskunnallisen keskustelun kannalta tärkeää, että joku pukisi sanoiksi vuosien viivyttelyn syyt. Kysymys pitäisi varmaankin suunnata Metsähallituksen poliittisesta ohjauksesta vastaavalle maa- ja metsätalousministeriölle. Kenen käsi on jarrukahvalla ja miksi?