Nyt luontoon: Miten tikkojen rummutusta pääsee kuulemaan, Pertti Koskimies?
Kuvitus: Juha Ilkka
1. MENEMÄLLÄ LÄHIMPÄÄN METSÄÄN.
Käpytikka on niin runsaslukuinen, että sen rummutusta voi kuulla melkein missä vain. Rummuttajia piisaa myös siksi, että sekä koiraalla että naaraalla on oma talvireviiri, jonka omistusoikeudesta ne kuuluttavat muille. Lähiviikkoina kyräily kuitenkin päättyy, ja koiras ja naaras alkavat hakata pesäkoloa yhteisellä elinpiirillään.
2. NÄKEMÄLLÄ VÄHÄN VAIVAA.
Kaikki tikkalajimme rummuttavat innokkaasti helmi–huhtikuussa, mutta muita tikkoja ei pesi Suomessa yhteenlaskettunakaan edes kolmasosaa käpytikkojen määrästä. Valkoselkätikkoja on vain satoja pareja, pikku- ja harmaapäätikkoja tuhansia, pohjantikkoja ja palokärkiä kymmeniä tuhansia pareja.
3. MONENLAISISSA METSISSÄ.
Palokärjen kolmesekuntinen rummutus kantaa lähes kilometrin, ja muidenkin lajien ääni satoja metrejä. Palokärki ja pohjantikka viihtyvät suurehkoilla metsäalueilla, mutta palokärkiä elää taajamienkin liepeillä. Muut lajit pesivät viljelyseutujen ja rantojen iäkkäissä lehdoissa ja lehtipuuvaltaisissa sekametsissä, joissa on runsaasti lahopuita.
