Luonnossa ei ole joutoalueita. Kaikki ihmisen intensiiviseltä toiminnalta vapautuvat alueet saavat pian luonnolliset asukkaansa. Jopa ihmisilmin vaatimattoman näköisellä teollisuus- tai satamaruderaatilla voi olla yllättävän monipuolinen ja erikoistunut kasvi- ja hyönteismaailma.

Siksi pientä epäluuloa on herättänyt lakiesitys joutoalueiden metsitystuesta. Asetus tuesta tulisi voimaan vuoden 2021 alussa. Tukea on perusteltu ilmastosyin, vaikka metsittäminen on hitaimpia keinoja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Myös esillä ollut metsityksen työkalupakki epäilyttää: maanmuok­kausta, lannoitusta, kemiallista heinäntorjuntaa ja ojitusta. Vielä huolestuttavampaa on se, että toisessa vaakakupissa on monimuotoisuus.

Joutomaiksi kutsutut alueet käsittävät muunmuassa pienialaisia luonnonniittyjä ja -ketoja sekä piennar- ja ruderaattialueita, joiden merkitys on suuri esimerkiksi perhosille, pölyttäjille ja monille muille hyönteisille. Laikut muodostavat elinpaikkaverkostoja, jotka ovat monen uhanalaisen lajin elinehto. Myös moni nisäkäs ja lintulaji löytää niiltä ravintoa tai suojaa.

Metsitystuen ulkopuolelle jäävät viljelymaat, joten aktiivikäytössä olevia peltoja ei tällä tuella laiteta pakettiin ja puuta kasvamaan. Mutta monimuotoisuuden suojelun kannalta on olennaista, millaisiin kohteisiin metsitystukea lopulta myönnetään. Valvonta jää ELY-keskuksille, joiden lausunto vaaditaan tuen saamiseen. Oletusarvon täytyy olla, että myönnöt tehdään huolellista harkintaa käyttäen, monimuotoisuus huomioiden ja asiantuntijoita kuullen.

Sellainen ilmastonmuutoksen torjunta, joka on ristiriidassa monimuotoisuuden suojelun kanssa on kestämätöntä. Toimet pitää ja voidaan parhaimmillaan toteuttaa niin, että molempia tavoitteita edistetään samanaikaisesti.