Hiljattain Radio Suomen Toiveiden yö -ohjelmassa juontaja Lasse Olkinuora julisti kaikkein kauneimmaksi tuoksuksi kesäsateen jälkeisen tuoksun. On harmillista, että kevät- ja kesäsateiden osalta tuon elämyksen kokeminen on viime vuosina ollut tavallista harvinaisempaa.

Viime kesänä Etelä-Suomessa sademäärä jäi touko–heinäkuussa paikoin alle puoleen normaalista. Kuivuuden seuraukset olivat tuhoisat monille hyönteisille, kuten perhosille. Viime kesä olikin valtakunnallisen päiväperhosseurannan kaikkien aikojen heikoimpia. Alueellinen vaihtelu perhosten esiintymisessä oli suurta, ja sitä tuottivat juuri lumen sulamisvesien ja paikallisten kevät- ja kesäsateiden määrä.

Tutkija Mika Rantanen Ilmatieteen laitokselta kertoo kysyttäessä, että suuressa kuvassa sademäärät eivät kesien osalta ole olleet merkittävässä muutoksessa. Vuosittainen vaihtelu on suurta, mutta ilmaston kuumenemisen myötä ääri-ilmiöt, kuten kesäiset helteet, kuivuusjaksot ja rankkasateet ovat hiljalleen yleistymässä.

Foreca julkaisi vuonna 2021 vertailutietoja 30-vuotiskausilta 1961–1990 ja 1991–2020. Vaikka kausien erot eivät olleet tilastollisesti merkittäviä, oli merkille pantavaa, että eteläisessä Suomessa sademäärä oli pienentynyt eniten juuri heinä–elokuussa ja keskisessä Suomessakin elokuussa. Pohjois-Suomessa heinäkuun sademäärä oli sen sijaan hiukan kasvanut. Sadepäivistä tehdyssä vertailussa (1981–2010 vs 1991–2020) näkyy pieni vähenevä trendi loppukesän (heinä–elokuu) sadepäivien määrässä koko Suomessa.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) ennakoi äskettäisessä vuodenaikaisennusteessaan tämän kesän sään olevan Etelä-Suomessa 0,5–1 asteen verran tavanomaista lämpimämpi ja lähes koko maan osalta vähäsateisempi.

Alkukesällä on jo saatu jonkin verran kuurosateita. Koko kesää ajatellen kesäsateen lumoavaa tuoksua voi kuitenkin tänäkin suvena olla niukasti tarjolla. Kannattaakin nuuhkia huolella, kun ilmiö osuu kohdalle.