Kiistely silakan kalastuskiintiöistä rauhoittui lokakuun lopussa, kun Euroopan komission väläyttelemä silakan kalastuksen täyskielto soviteltiin ministerineuvostossa kompromissiratkaisuksi, joka sisälsi silakkakiintiön pienennyksen Suomenlahdella 43 prosentilla ja Pohjanlahdella 31 prosentilla sekä kutuvaellusaikaisia troolikalastusrajoituksia Selkämerelle.

Vielä 2019 WWF Fakta kuvaili silakan tilannetta näin: ”Silakkakannat ovat kestäneet voimakkaankin kalastuksen, ja tällä hetkellä kantojen tila ja kalastus ovat kestävällä tasolla … Selkämeren silakkakanta on tällä hetkellä ennätyssuuri.”

Syyskuussa 2023 WWF:n tiedotteen sävy oli hyvin erilainen: ”Itämeren kalakannat kriisissä – Kalastusta on leikattava merkittävästi. Itämeren silakkakantojen taantuminen on huolestuttava merkki Itämeren ekosysteemissä ja ravintoverkoissa tapahtuneista muutoksista.”

Mitä on tapahtunut vain neljässä vuodessa? Mikä silakkaa vaivaa? Se selviää tarkemmin Pekko-Joonas Rantamäen kirjoittamasta jutusta tuoreessa lehdessämme.

Itämeri on muuttumassa kun ilmaston kuumeneminen koettelee kotimertamme. Sadanta on kasvanut, vesi lämmennyt ja veden suolapitoisuus laskenut. Muutokset muokkaavat plankton­lajiston runsaussuhteita ja vaikuttavat sitä kautta Itämeren perinteisiin ravintoverkkoihin. Muutosten ikeessä ovat silakka, lohi, merilinnut, äyriäiset – koko eliöyhteisö. Lisähaasteita tuovat rehevöityminen ja vieraslajit.

Toki meillä on vielä aikaa ja keinoja yrittää torjua Itämerellä tapahtuvia kielteisiä ympäristömuutoksia ja kalanpyyntikin jatkuu, mutta on aivan selvää, että lisää kalastusrajoituksia on luvassa tulevina vuosina. Aika entinen ei ihan heti palaa.