Loppuvuoden myrskyt saivat aikaan vihdoin sen, mitä oli vuosia hartaasti toivottu. Voimakkaat länsituulet puskivat Tanskan salmista Itämereen lähes ennätysmäärän hapekasta ja hyvin suolaista vettä. Se on suurenmoinen lahja Itämeren vaikeuksissa olevalle ekosysteemille. Syvänteet saavat hapekasta vettä ja suolapitoisuuden nousu on hyväksi eliöstölle.

Viimeksi saman kokoluokan suolapulssi saatiin 1951, ja merkittäviä suolaisen veden tulvahduksia tuli 1993 ja 2003. Suomen etelärannikolle suolaisempaa vettä saapunee noin vuoden kuluessa.

Raskas suolavesi saattaa kummuttaa fosforia hapettomista syvänteistä, mutta hapekkaassa vedessä pohjan fosfori sitoutuu haitattomaan muotoon.

Vaikeuksissa oleva turskakantakin saa nyt tilaisuuden voimistua, jos kalastuskiintiöt pidetään vastuullisina.
Turskan lisääntyminen onnistuu paremmin, kun suolapitoisuus on riittävä. Erinomaisia turskavuosia oli Itämeressä viimeksi 1970- ja 1980-luvuilla. Silloin turskia oli paljon myös Suomen merialueilla. Silakkakin hyötyy, kun sen kasvuolot ja ravintotilanne kohenevat.

Itämeren Atlantilta saama lahja ei tarkoita, että työstä sisämeremme hyväksi voitaisiin yhtään hellittää. Päinvastoin, nyt on ratkaiseva hetki kääntää Itämeri pysyvän toipumisen tielle. Se vaatii yhteistyötä ja tositoimia koko valuma-alueella.