Palokärjen tunnistaa helposti hiilenmustasta olemuksesta, mutta koiraan punainen pääläki on tuntomerkkinä kuin piste iin päällä. Naaraassakin on punaista, mutta sitä on vain vähän niskan seutuvilla.

Palokärkeä voisi kuvailla pelottomaksi ja rohkeaksi linnuksi. Se ei paljon hätkähdä ihmistäkään vaan päin vastoin voi hakeutua ihan rakennusten nurkille pesimään ja nakuttamaan lahopuusta syötävää.

Tämän komean tikan voi nähdä myös kaupunkipuistoissa, joissa se taatusti tulee huomatuksi kookkaan ulkomuotonsa lisäksi hyvin kuuluvasta ja kantavasta äänestään:

Lentoääni on kova ja kiirivä pri-pri-pri-pri. Laskeuduttuaan linnun nokasta pääsee puolestaan viheltävä kliiju. Soitimella olevan punapään tunnistaa kimeästä huudosta kui-kui-kui.

Reviirirummutuskaan ei ole ihan vaatimatonta. Voimakas pärinä kuuluu tyynellä säällä pitkälle – niin kuin on varmaan tarkoituskin.

Palokärjellä menee hyvin. Sen pesimäkanta on kaksinkertaistunut 1980-luvulta lähtien ja tätä nykyä maassamme on arviolta 30000-50000 pesivää paria. Lajin rohkeus asettua pesimään ihmisten ilmoille sekä leudommat talvet ovat olleet tikan menestyksen takana. Lajin levinneisyyden pohjoisraja kulkee havumetsäalueen pohjoisrajalla. Muuten se on koko Suomen tikka.

Palokärki on yksi tämän vuoden joulukampanjamme kasvoista.
Käy tilaamassa hyvän mielen joululahja itsellesi tai läheisellesi! Tilauksesi on samalla lahja luonnon puolesta, sillä Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto.