Pikkuapollo on uhanalainen ja rauhoitettu perhonen, jota elää nykyisin harvinaisena Ahvenanmaalla, Lounais-Suomen saaristossa ja rannikolla, mutta sisämaassa sitä on tähän asti tavattu vain Someron Häntälässä ja Salon Halikonjoella sekä Porvoossa, jonne perhosia siirrettiin 16 vuotta sitten.

Tänä kesänä elinpaikkoja saatiin kaksi lisää, kun pikkuapolloja siirrettiin Salon Rekijoelle ja Sipoonkorpeen.

”Pikkuapollot ovat pysytelleet uusilla elinalueillaan ja ovat todennäköisesti munineet suuren määrän munia”, erikoistutkija Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskuksesta iloitsee.

Pikkuapollon toukka on nirso, sille kelpaa vain yksi ravintokasvi: pystykiurunkannus. Tällaiset monfagit ovat herkkiä ympäristön muutoksille.

”Maatalouden murros ja laidunnuksen hiipuminen ovat syynä pikkuapollojen ahdinkoon”, Kuussaari sanoo. ”Pikkuapollojen elinpaikat ovat tyypillisesti aika reheviä niittyjä, jotka tarvitsevat laidunnusta avoimina pysyäkseen.”

Jotta lehmät ja lampaat eivät söisi myös kiurunkannuksia, eläimiä ei saisi päästää laitumelle kovin aikaisin keväällä. Niiden vuoro on vasta toukokuun puolivälissä, jolloin pystykiurunkannukset ovat jo kuihtuneet.

Pikkuapollonaaraat löytävät toukkiensa nutistuneet ravintokasvit ehkäpä hajun perusteella ja laskevat munansa niiden juurelle. Muna tai pieni toukka talvehtivat – ja seuraavana keväänä kierto alkaa uudestaan.

Aikuiset pikkuapollot lentelevät toukokuun lopusta kesäkuun loppuun, jolloin niitä näkee kukilla mettä imemässä.

Pikkuapollon siirtoistutukset tehtiin osana Metsähallituksen koordinoimaa Luonnonhoito-LIFE-hanketta.

perhosetpikkuapollo