Kesän vehmaus, salaperäinen valo, mystiset tuoksut… ja naimattomat neidot niityillä kirmailemassa.

Juhannustaikoja on monia kuten kaivoon katsominen ja saunasta takapuoli edellä kohti puupinoa kulkeminen. Molemmat liittyvät sulhoihin ja naimaonneen. Kaivossa pitäisi näkyä tuleva puoliso ja puupinon peffan kohdalle sattuva halko kertoa rakastajasta; halkinainen puu on varattu tai leski ja kokonainen ikioma.

Emännän tietokirja (WSOY) vuodelta 1950 väittää, että juhannuksen vanha taikojen teko on (tietysti) hävinnyt ja vaihtunut keskikesän juhlaan kokkotulineen ja huviretkineen.

Uskon etteivät taiat ole kadonneet. Monet niistä on yhä voimissaan hauskana perinneleikkinä. Esimerkiksi omat tyttöni ovat kurkkineet kaivoon ja käyneet keräämässä kukkia tyynyn alle.

Seitsemän kukkaa (tai yrttiä) tyynyn alle onkin juhannustaioista elinvoimaisimpia. Silläkin saa etukäteistietoa aviopuolisostaan. Hänen on määrä näyttäytyä unessa.

Kimppuun kuuluu kuulemma ehdottomasti saniainen. Ennen näet uskottiin, että saniainen kukkii vain juhannusyönä ja sellaisena se vahvistaisi taikaa erityisesti. (Taikuutta vasta olisi, jos itiökasvi kukkisi!)

Seitsemän kukan tai yrtin etsiminen valoisana juhannusyönä ei ole temppu eikä mikään, vaikeaa sen sijaan on hakea kukat eri niityltä. Se on nimittäin taian toteutumisen edellytys. Lisäksi joillakin paikkakunnilla varmistusta haettiin ylittämällä vielä seitsemän aitaa – ja koko sessio alastomana.

Koska niityt ja niiden myötä aidatkin ovat käyneet vähiin, on sovellettava. Niityn virkaa voi aivan hyvin toimittaa tienpiennar, ojanreuna tai sähkölinjan alunen.

Saniaisen lisäksi neuvoin aikoinani tyttöjäni keräämään vain kauniita ja tuoksuvia kukkia kuten ruusun, lemmikin, orvokin, leinikin, mintun ja esimerkiksi metsätähden.

Muistini mukaan unikeskustelu oli aamulla vilkasta – sulhoja ei kuitenkaan ollut näkynyt.

Mutta eihän saniainenkaan ollut kukassa.