Sanonta kuuluu ”nousee niin kuin sieniä sateella”, mutta onko väitteessä perää? Kyllä, tietyin varauksin, vastaa asiaa pitkään selvittänyt metsäntutkimuslaitoksen tutkija Kauko Salo.

”On sellaisia sieniryhmiä, jotka reagoivat kosteuteen, jos niille antaa puolet enemmän vettä kuin taivaalta normaalisti tulee. Esimerkiksi kantarelli on laji, joka reagoi kasteluun [kastelukokeissa], samoin mustatorvisieni ja kangasrousku, ja joukko erilaisia lahottajia.”

Sienillä on kuitenkin toisistaan poikkeavia lisääntymisstrategioita, joiden vuoksi niitä esiintyy eri aikaan: korvasieniä jo keväällä, haperoita heinäkuun alkupuolella, kantarelleja ja mustatorvisieniä pian tämän jälkeen ja tatteja kuun loppupuolella. Tätä sienirihmastojen eriaikaista ”päällekytkeytymistä” säädellee kosteuden lisäksi ainakin lämpötila.

”Tämä vuosi on hyvä osoitus siitä. Oli kuiva kesä, mutta sitten tuli kosteutta toista viikkoa, ja odotettiin, että herkkutatit nousevat, mutta eivätpä ne vain nousseet. Vasta elokuun loppupuolella rupesi herkkutatteja nousemaan kuusikoihin”, Salo kertoo.

On esitetty, että yölämpötilan pitäisi pudota lähelle nollaa ennen kuin herkkutatti aktivoituu itöemien tuottamiseen.

Voi myös olla, ettei aivan pieni sade riitä, koska monella ruokasienellä on puiden kanssa symbioosissa elävä mykorritsa eli sienijuuri, ja niiden kyky tuottaa itiöemiä riippuu siitä, saako rihmasto vaihdettua imemäänsä vettä ja mineraaleja puun tuottamiin sokereihin. On mahdollista, että sienen täytyy luovuttaa puulle sen tarvitsema vesi ennen kuin se pystyy kasvattamaan itiöemiä.

Kauko Salo on hautonut pitkään ajatusta, että sieni voisi vieläpä itse säädellä itiöemien tuotantoa, sillä se on rihmastolle suuri ponnistus, joka vie paljon energiaa.

”Tämä on hyvin keskeinen kysymys, mutta erittäin vaikea todentaa. Hienosäätöä me ihmiset ei vielä tunneta”, hän sanoo.

sienivinkki

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.