Kasvitieteilijä, professori Sinikka Piippo Helsingin yliopistosta on laittanut villivihannekset järjestykseen niiden terveellisyyden mukaan tuoreessa kirjassaan Villivihannekset – Terveyttä
 pihoilta, niityiltä ja metsistä (Minerva 2016).

Suomesta tunnetaan erään arvion mukaan jopa satoja syötäväksi kelpaavia kasvilajeja.
Villivihannekset-kirjassa niistä
 esitellään kattavasti 50. Tutuksi tulevat niin kasvien keruuajankohdat, säilöntä- ja käyttötavat, valmistusohjeet kuin kasvien rohdosvaikutuksetkin.

”Suomessa on aiemmin käsitelty varsin vähän luonnonkasvien ravintoarvoja, joten sain etsiä kirjaani varten tietoa monista ulkomaisista julkaisuista”, Piippo kertoo.

Kärkikasveiksi ovat osoittautuneet jauhosavikka, nokkonen, maitohorsma, valvatit, voikukka sekä piharatamo. Myös litulaukka ja lutukka yltävät hyviin lukemiin.

Villivihannekset kasvavat niille luontaisilla, hyvillä kasvupaikoilla. Siksi niiden ravintoarvot voivat olla huomattavasti korkeammat kuin viljellyillä kasveilla. Luonnonkasveissa on runsaasti muun muassa vitamiineja, kivennäisaineita, antioksidantteja sekä kuituja.

Kun kerää kasvit puhtailta kasvupaikoilta, ei tarvitse pelätä ruuan mukana saatavaa ylimääräistä kemikaalikuormaa.

”Villivihanneksista saa hyvää ruokaa, mutta niitä keräämällä voi samalla hoitaa omaa kuntoaan.”

Sinikka Piippo on opettanut luonnonkasvien käyttöä jo vuosikymmeniä, joten tekstistä kuultaa myös vankka kokemus. Hänen oma villivihannessuosikkinsakin on selvä.

”Se on ollut nokkonen jo vuosikymmeniä. Nokkonen on terveellinen, hyvänmakuinen, monikäyttöinen ja helppo löytää. Nokkosletut ovat lempiruokani”, Piippo sanoo.

Kirjassa on selkeät taulukot villivihannesten ainesosista kuten vitamiineista ja kivennäisaineista.

Artikkeli on julkaistu Suomen Luonnossa 4/2016.