Olimme elokuun lopulla 1999 patikoimassa Uiton kierroksella Tiilikan kansallispuistossa. Sää oli aurinkoinen ja kaunis. Havaitsin kaksi käpytikkaa lennossa, isäntä pisti paremmaksi ja sanoi että tuossa lentää kolme. Emme tahtoneet uskoa, mitä korvat kuulivat ja silmät näkivät: todella suuri tikkaparvi, useita kymmeniä lensi ylitsemme. Alueella oli paljon puihin koputtelevia tikkoja. Onko harvinaista, että tikat lentävät näin suurissa parvissa?

Käpytikka kuuluu niihin lintulajeihin, jotka silloin tällöin hyvän pesimäkesän seurauksena ryhtyvät vaeltamaan, kun käpysadosta näyttää tulevan huono. Vaellus on voimakkaimmillaan juuri syyskesällä.

Vesistöjä ja harjuja seuraavat tikat lentävät periaatteessa yksittäin, mutta saattavat keskittyä joillekin paikoille, esimerkiksi niemenkärkiin, rannikoille taikka muualle sopivien johtolinjojen varteen, ja silloin niitä voi nähdä useita samalla kertaa.

Syksyllä 1999 käpytikkoja nähtiin vaelluksella muun muassa lintuasemilla. Havainto useista puihin koputtelevista tikoista vahvistaa, että vaellus on ulottunut tännekin.
Havainnossa oudoksuttaa kuvaus parvesta, jonka ”korvat kuulivat ja silmät näkivät”. Tikat ovat täysin äänettömiä lentäessään. Lisäksi tikat pikemminkin syrjivät tai karttavat ja jopa ahdistavat toisiaan kuin muodostavat parven. Vaikka Tiilikan kansallispuistossa muistaakseni onkin sopivia johtolinjoja, ei silti liene mahdollista, että useat kymmenet tikat voisivat muodostaa parven.

Sen vuoksi on todennäköistä, että parvihavainto koskeekin muita lintuja kuin käpytikkoja. Tikan kokoisia parvilintuja ovat rastaat, joita myös loppukesällä kerääntyy parviin ja jotka todellakin pitävät ääntä parvessaan.