Maaliskuun lopulla alkaa liito-oravan riiuu. Urokset kiertelevät naaraiden reviireillä ja seuraavat niiden kannoilla jopa päiväunille pesään. Naaraan kiima kestää alle päivän, eikä tilaisuutta parane hukata.

Oravan tapaan liiturilla on käytössä useampi pesä samaan aikaan. Poikaspesässä naaras pysyttelee pidempään kuin muissa, vaikka saattaakin kiikuttaa katraansa vaihtopesään harhauttaakseen saalistajia tai päästäkseen eroon kirpuista.

Liito-orava on taitava ja käytännöllinen pesän sisustaja, muttei talttahampaistaan huolimatta kummoinen timpuri. Siksi se jättää talonrakennuspuuhat muille. Se valtaa tyhjilleen jääneen asumuksen, eikä hätkähdä edellisen asukkaan elämisen jälkiä.

Käpytikka. Kuva: Risto Puranen / Vastavalo

Usein liito-orava asettuu käpytikan koloon, sillä näillä lajeilla on yhteinen suosikkipuu, haapa. Käpytikan kovertamat kolot täyttävät muutkin liiturin toiveet. Niissä on sopivan pieni suuaukko, etteivät petoeläimet pääse yllätysvierailulle, sekä yleensä riittävästi syvyyttä, niin että näppäräkäpäläinenkin näätä jää nuolemaan näppejään.

Tikankolojen lisäksi liito-orava voi muuttaa vanhaan oravan risupesään. Punaturkkisen serkkunsa tavoin se sisustaa pesän tiiviiksi ja pehmeäksi palloksi naavalla ja sammalilla. Tikankolonkin sisään se muovaa pallomaisen pesän. Jos pesäpaikka osoittautuu hyväksi ja turvalliseksi, liito-orava voi käyttää sitä useamman vuoden.

kolopesijätkäpytikkaliito-oravaoravan pesäsuhteellistatikankolotikat

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!