”Montakos kuppia juot?” kysyy iäkäs tuttavani aina ennen kahvinkeittimen lataamista. Kysymys on monellakin tavalla fiksu. Rahan säästämisen lisäksi täsmä­kupilliset säästävät luontoa.

Suurin osa kahvin hiilijalanjäljestä muodostuu kahvipapujen viljelystä ja proses­soinnista, mutta kuluttajien tekemisilläkin on merkitystä.

Luonnonvarakeskuksen Pauligille tekemän selvityksen mukaan kahvin elinkaaren ympäristövaikutuksista lähes 30 prosenttia syntyy kahvin keittämisen yhteydessä.

Yksi helpoimmista tavoista hioa kahvirutiineitaan vastuullisempaan suuntaan on hävikin välttäminen. Luken tutkimuksessa paljastui, että kahvin osuus kotitalouksien ruokahävikistä on 13 prosenttia. Osuus on kolmanneksi suurin, heti hedelmien ja vihannesten jälkeen.

Vuositasolla kahvia lorotetaan viemäriin miljoonia litroja. Tummaa herkkua kannattaa siis keittää vain sen verran kuin arvelee juovansa ja jos kahvia jää yli, kaataa se termospulloon ja nauttia myöhemmin.

Suomalaiset ovat tunnetusti kahvinjuojakansaa. Vuosittain henkeä kohti kahvia kuluu noin 10 kiloa. WWF:n suojeluasiantuntija Mari Koistinen kehottaa kuitenkin miettimään, onko kahvia pakko litkiä jatkuvasti. Koistisen mielestä kahviin voisi soveltaa samaa ajatusta kuin lihaan, vähemmän ja parempaa.

Voisiko loputtomat, ehkä työnteon lomassa puolihuolimattomasti hörpityt kitkerät sumpit korvata harvemmin toistuvilla, rauhallisilla kahvittelutuokioilla?

Olen huomannut, että ajatuksella nautittu kupillinen luo kiireisenkin päivän keskelle ihanan hengähdyshetken.

Muistaa kannattaa sekin, että ravitsemuksen kannalta kahvi ei ole välttämättömyys. Voi olla vaikea uskoa, mutta ilmankin pärjää!

Kahvinen historia

Ihminen kiinnostui kahvista aluksi sen piristävän ja parantavan vaikutuksen takia. Kahvimarjoja syötiin sellaisenaan ja kuivattuna esimerkiksi matkaeväänä.
Lue lisää: kahvi.fi.