Monille luonnonystäville koiranputki kuuluu erottamattomasti alkukesän tunnelmaan. Se hohtaa valkeana pitsinä pientareilla, niityillä, joutomailla ja monilla muilla typpipitoisilla mailla. Ilta- ja yövilakalla sen makeahko tuoksu on voimakkaampi kuin päivällä. Hyvänä mesikasvina koiranputki on myös hyönteisten suosiossa.

Kasviasiantuntija Seppo Vuokko pitää koiranputkea kiinnostavana lajina. ”Se on ilmeisesti tai mahdollisesti alkuperäinen Ahvenanmaalla ja kenties muuallakin lounaisimmassa Suomessa sekä Lapin lehdoissa. Se siis viittaa siihen, että maamme koiranputket olisivat kahta alkuperää, koska Lapin koiranputkien on täytynyt tulla idästä. Muualle Suomeen se on levinnyt jo maatalouden alkuhämärissä, joskus tuhansia vuosia sitten.”

Koiranputki on ollut myös oivallinen ravintokasvi karjalle. ”Silloin kun karja sai vapaasti laiduntaa, koiranputki pysyi kurissa. Vanhan maatalouden aikana tuskin oli sellaisia hehtaarien koiranputkipeltoja kuin niitä nykyisin näkee entisillä viljelymailla”, Vuokko sanoo.

Koiranputkea kasvaa koko maassa pohjoisinta Lappia myöten. Etelässä pääkukinta-aika on kesäkuussa, pohjoisessa hieman myöhemmin. Pian kukintansa jälkeen koiranputken maanpäällinen osa kuihtuu ja siemenet varisevat maahan. Koiranputki on kuitenkin monivuotinen porkkanamaisen juurensa ansiosta. Sen viereen kasvaa uusi lehtiruusuke, joka kerää voimia parisen vuotta ennen kasvamistaan uudeksi kukkivaksi putkeksi.