Kahdeksan vuotta sitten Jaalasta löytyi viirupöllönaaras, jonka ylänokan kärki oli epämuodostunut. Se oli ilmeisesti vaurioitunut ja sarveistupen kasvu oli jatkunut epänormaalisti eikä päässyt kulumaan.

Hautova lintu ei olisi pystynyt ruokkimaan poikasiaan, jos asiaan ei olisi puututtu. Rengastaja Pekka Raukko päätti auttaa pöllöä poistamalla ylimääräisen sarveiskasvaimen nokan kärjestä. Toimi oli verrattavissa kynsien leikkuuseen.

Terävällä puukolla operaatio sujui nopeasti ja samalla nokan kärki tuli muotoiltua uudelleen teräväksi ja saaliin paloitteluun sopivaksi.

Viime pääsiäisenä pöllönaaras tuli kontrolloitavaksi ja saatettiin vain todeta, että se oli selvinnyt. Se hautoi neljää munaansa kuten oli tehnyt lähes joka vuosi sen jälkeen kun sen nokka sai ensiavun rengastajalta. Nokan muoto oli palautunut normaaliksi, eikä sitä enää voinut erottaa alkuperäisestä. Vain linnun jalassa oleva rengas kertoi siitä että kyseessä oli sama yksilö kuin vuonna 2006, jolloin nokan korjaus tehtiin samassa paikassa jossa se tuli jälleen kerran kontrolloiduksi.

Lintujen nokka muodostuu sarveistupesta, joka peittää ylä- ja alaleuan luut. Muodoltaan nokat voivat vaihdella hyvin paljon lajista riippuen. Petolintujen ylänokka on alaspäin kaareva ja teräväkärkinen. Sitä käytetään saaliin repimiseen ja paloitteluun sopivan kokoisiksi paloiksi itselle tai poikasille. Nokan sarveistuppi kasvaa sitä mukaa kun se kuluu.