Työnnän soutuneveen vesille. Viikko sitten, viiden aikaan aamulla. Aurinko on juuri noussut. Olisin voinut lähteä hieman aikaisemminkin. Nyt on hieno hetki. Järven pinta on tyyni. On ensimmäisiä termisen kesän päiviä. Lintukuvaajan yö on lyhyt. Parhaat iltasävyt klo 22 tienoilla, aamuvalot ovat herkimmillään puoli viidestä alkaen tunnin, puolitoista.
Kuvat: Samuli Haapasalo
Kuikka ui hiljaa ohitseni aamuvarhaisen pastellisävyissä. Aamuvalon kirjoma tyyni veden pinta kuvastimena, järviruo´ot ja rannan suon laidasta nousevat männyn rungot tekevät kuikan maiseman melkein satumaiseksi. Tällainen valo on vain hetken auringonnousun aikoihin.
Edellisenä päivänä kuvasin kaksi puussa istuvaa kalalokkia. Nyt lokit istuvat vesikivellä aamun kullankeltaisissa sävyissä. Nekin heijastuvat koristeellisesti veteen.
Soudan hiljaa pienen kallioluodon ohi. Rantavedessä päivystää kanadanhanhi. Sen paljastamana huomaan myös hautovan kanadanhanhen muutaman aarin kokoisen saaren laella, männyn katveessa. Pesän taustalla on vanha kanto. Pesä on melkoinen oksakasa. Lintu ei häiriinny veneen lipumisesta hiljaa saaren ohi. Otan kuvan etäältä. Tällainen on tämän kanadanhanhen pesimäbiotooppi.
Samalla saarella pesii myös harmaalokki, puolen kilometrin päässä toinenkin pari.
Kalatiira istuu suurella vesikivellä. Katse osuus moniin hienoihin aamun sävyihin. Kauniin kiven päällä istuva tiira on horisontaalisen kellervän rantajuovan kohdalla. Ylhäällä taustalla nousee tumma metsä. Aamuaurinko jakelee säteitä metsän takaa niukasti kuvan eri osiin. Pidän biotooppikuvista, lintu ympäristössään!
Härkälinnun huuto kuuluu salmesta. En saa lintua näkyviin. Soudan hiljakseen salmen läpi. Kohdalle osuu kuikkapari. Kuikat ovat varmaan tottuneet, että tästä soudetaan – ja ajetaan moottoriveneilläkin. Saan kuikista kuvia rikkumattoman rannan suuntaan, mustassa vedessä. Veneeni on aika pieni ja matala, soudan matalalta, airot keskihankaimissa. Silloin penkkikin on melkein veden tasossa. Pidän kuvakulmasta. Onnistun kuvaamaan kuikista monta kivaa aamuvalon otosta. Juhlallisen kaunis näky. Nyt linnut ovat hiljaa, aivan vaiti. Kuva ylimpänä. Kohta kiirivät komeat huudot kilometrien päähän.
On aika palata. Kuikat jäävät rauhassa salmeen. Soudan salmen toiselle laidalle. Aiemmin kuulemani härkälintu ilmestyy aivan rannan läheltä ja ui salmen yli. Puolivälissä se kohtaa vastaan uivan puolisonsa. Saan taas muutaman hauskan kuvan – härkälintujen juurikaan häiriintymättä läsnäolostani. Soutuvene on hyvä kuvaukseen, liian lähelle ei kuitenkaan sovi mennä. Härkälinnut kääntyvät mökkien väliseen pieneen ruovikkoon. Ehkäpä kelluva pesä syntyy siihen. Rantasipiparikin pilittäää salmessa ja lentää aivan veden pinnassa.
Kun katsot härkälintua pään yli horisontaaliseen siniharmaaseen veden viivaan, jonka yläpuolisena heijastumana nousee vastarannan metsä, vaikutelma on jännittävästi kolmiulotteinen, itse olet melkein kuin uimassa.
Viisi laulujoutsenta ylittää minut salmessa, samoin tundrahanhiparvi muuttolennossa. Joukossa on myös metsähanhia. Näen vielä kaksi valkoposkihanhien pientä parvea. Siperia odottaaa hanhia.
Iloitsen, että selkälokkikin on edelleen täällä. Näyttää pesivän kapean pikkusaaren laella, puiden suojaamalla kivellä. Toivottavasti harvinaistuvan linnun pesintä onnistuu.
Vielä käy niin mielenkiintoisesti, että saukko ui tyynessä pinnassa. Huomasin sen lokkien huudoista ja syöksyistä. Etäisyyttä oli kuitenkin liikaa kuvaan.
Ihmeellisen hieno kahden ja puolen tunnin aamun soutulenkki. Aamun valo, tyyni veden pinta kuvajaisineen, monta kaunista lintulajia! Välillä on aivan hiljaista, hetken päästä toistuvat kuikan huudot ja härkälinnun karjumiset sekä lokkien ja tiirojen tutut äänet, termisen kesän alkupäivinä ennen toukokuun puoliväliä.
