Kuvat: Samuli Haapasalo

320/365

Keväisessä blogissa kirjoitin, että hylkeitä ei ole helppo päästä näkemään läheltä. Näin on. Mutta ajattelin silti yrittää miettiä vihjeitä hylkeitten löytämiseen ja näkemiseen, joskus jopa aika läheltä. Käyn läpi joitakin omia havaintojani.

Kaikkein useimmin olen nähnyt hylkeitä Tenon suistossa, paikassa jossa suuri Teno laskee Jäämereen leveänä uomana. Tuossa kohta vesi on varmaan puoliksi makeaa, mutta samalla suolaisempi nousuvesi huuhtelee välillä vastapäivään. Varmasti vuoroveden virtaamat antavat kaloille hyvät olosuhteet ravinnon saantiin – ja vastaavasti hylkeille eli ravintoketjussa seuraavana keikkuville. Nuo hylkeet ovat tyypillisesti kirjohylkeitä. On muuten mielenkiintoista, että välillä hylkeet nousevat pitkänkin matkan Tenoa ylös vastavirtaan!

Eniten hylkeitä näin 1980-luvulla Varanginvuonon talvessa ja keväässä. Suurimmat näkemäni laumat olivat yli viidenkymmenen yksilön suuruisia ja meri toisinaan suorastaan ”kihisi” grönlanninhylkeitä. Juhlallinen näytelmä. Grönlanninhylkeet olivat vaeltaneet Varangille poikkeuksellisen runsaana.

Kaikkein ihaninta on ollut kuulla hylkeitä, kun ne laulavat jännittävää, epätodellista, ja tavallaan ohuen metallista ääntänsä tyynessä illassa. Tunnelma on silloin ihmeellisen salaperäinen.

Skotlannin rannikolla, erityisesti saarten kylien poukamissa näkee hylkeitä. Joidenkin kylien lähivesissä ne ovat jopa retkioppaista tunnettuja nähtävyyksiä.

Aallonmurtajan sisäpuolella satamassa,

Samaan tapaan hylkeen, parikin näkee talvisin Pohjois-Norjan pikkukaupunkien satama-altaissa suorastaan joka päivä. Hiljaa vankalla puulaiturilla odottaen näitä hylkeitä voi havainnoida aika läheltäkin. Kerran olen nähnyt Båtsfjordissa nuoren mursunkin, jotka joskus osuvat niinkin ”etelään”.

Saisin tuntea hylkeet paremmin lajilleen, mielenkiintoista puuhaa olisi sekin. Olisiko hylkeissä uusi tutustumiskohde myös jollekin blogin lukijalle?

grönlanninhyljehyljekirjohyljevuosi luonnossa