Kuvat: Samuli Haapasalo

321/365

Hieman Suomen päälaelta koilliseen aukeaa pitkä ja laaja Varanginvuono ja sen pohjoispuolella on suuri Varangin niemimaa.  Jokilaaksoissa ja vuonon rannalla Vesisaareen saakka on myös tunturikoivikoita, mutta siitä eteenpäin maisema on pääosin aukeaa tundraa.

Avoin maisema paljastaa mm. muinaisrannat. Mannerjää, jääkausi on pannut tälläkin  asioita voimakkaasti järjestykseen. Jääkauden väistyesssä merien korkeus vaihteli eri vaiheissa paljonkin sen mukaan, miten meret aukesivat maisemaan ja toisaalta jäät eristivät niitä vielä koko maailman vapaista meristä. Toisaalta jää poistui puristamasta alleen painunutta ja tiivistynyttä maaperää. Niinpä ranta siirtyi useaan kertaan vaiheittain alemmaksi, kunnes joskus saavutti suunnilleen nykyisen tason.

Kun silloisen Jäämeren aallot eri huuhtoivat voimakkaasti kiviä kulloisillakin vedenkorkeuksilla, kivet toisiaan vasten hioutuen pyöristyivät ja kasautuivat aaltomaisiksi rannoiksi. Nyt niitä on monella korkeudella, aivan kuin kivinen rinne aaltoilisi. Yksinkertaistetusti tämän tyyppisesti muinaisrannat ovat muodostuneet eri puolille Varangin niemimaanta.

Näitä rantoja kutsutaan muinaisrannoiksi, vaikka ne eivät tuon vanhempia olekaan. Mutta ne ovat aikaisempia rantoja, joista vesi on väistynyt, ehkä maakin kohonnut. Ja nämä muinaisrannat ovat maastollisesti hyvinkin mielenkiintoisia, kauniita ja harmonisia muodostumia.

jääkausimuinaisrantaVaranginvuonovuosi luonnossa