Perhonsitojat himoitsevat harmaaviidakkokanan kukon niskahöyheniä. Kuva: iStock
Vuonna 2011 uutisissa kerrottiin, että suomalaisia kauppiaita oli tuomittu viidakkokukon höyhenten kaupasta. Uutiset tuntuivat ehkä mitättömiltä ja oudoiltakin niistä, jotka eivät tunne tapauksen taustalla olevaa harrastusta, perhonsidontaa. Se on perhokalastukseen liittyvää käsityötä, jossa sidotaan mitä erilaisempia karvoja tai höyheniä kiinni koukkuun, jotta voitaisiin huijata kaloja. Perhokalastajia on Suomessa noin 50 000.
Tapaus tuli vireille, kun Interpol oli kertonut Suomen Tullille intialaisen miehen myyneen viidakkokukon niskoja suomalaiselle Finnish Fur Fly Oy:lle. Tulli aloitti pian rikostutkinnan, jossa paljastui, että myös puolenkymmentä muuta suomalaista yritystä myi niskoja omassa verkkokaupassaan.
Viidakkokukko on harmaaviidakkokanan (Gallus sonneratii) koiraiden höyhenistä käytettävä kauppanimi. Laji on kuulunut alusta asti Suomen vuonna 1976 allekirjoittamaan CITES-sopimukseen, jolla säädellään luonnonvaraisten eliöiden kansainvälistä kauppaa. Viidakkokukon myyminen olisi ollut sopimuksen mukaan kyllä mahdollista, mutta se olisi vaatinut sekä tuonti- että vientiluvat, joita sen enempää suomalaisilla ostajilla kuin intialaisella myyjällä ei ollut.
Intia ei myönnä lupia viidakkokukon kauppaan, koska laji on harvinaistunut, osittain metsien raivaamisen takia, osittain juuri siksi, että kukkoja tapetaan höyhenten takia.
Epäilty kauppias, josta Interpol Tullille kertoi, oli niin sanottu kingpin, iso kiho. Hän oli myynyt samoja niskoja luvattomasti jopa pariinkymmeneen eri maahan, ja Tullin tutkinta oli vain pieni juonne suuressa kansainvälisessä vyyhdessä. Vaikka Suomessa jaettiin vain sakkotuomioita, tapaus riitti puhdistamaan perhonsidonnassa käytettävien CITES-listattujen lajien kauppaa. Ainakin viidakkokukon höyhenten osalta näyttää käyneen näin.
Selvitin Suomen Luonnon juttua varten suomalaisten perhonsidontakauppojen nykyistä tarjontaa ja huomasin, että yhä useammassa verkkokaupassa ei tarjota enää ollenkaan viidakkokukon niskoja. Sen sijaan myynnissä on viidakkokukon niskahöyhenten tapaan värjättyjä muoviliuskoja.
Viiden verkkokaupan valikoimista löytyi aitoja viidakkokukon niskoja, irti nyhdettyjä höyheniä, tai valmiita perhoja, joissa noita höyheniä oli käytetty. Kun otin yhteyttä kauppoihin ja kysyin, mistä höyhenet olivat peräisin, kauppiaat sanoivat niiden tulevan EU:n alueella toimivilta tarhoilta. Kaikki tunsivat CITES-sääntelyn ja viittasivat siihen itse. EU:n alueella kasvatettu viidakkokukko on todellakin laillista, jos myyjällä on kasvatustodistus.
Yksi myyjä sanoi suoraan hankkivansa höyhenet Englannista, toinen vasta kun pyysin tarkentamaan lähdettä. Muut eivät kommentoineet tarkemmin. Tätä selitettiin sillä, että tarhatun viidakkokukon niskoja on tarjolla paljon vähemmän kuin kysyntää olisi, eivätkä myyjät halua kilpailijoidensa tietävän samoista tavarantoimittajista.
Tiedossani on vain yksi laillisesti viidakkokukkoja kasvattanut tarha, mutta se ei ole ilmeisesti enää toiminnassa. Tuo tarha sijaitsi Englannin Bransfordissa, lähellä Worcesteria. Tarha aloitti toimintansa 1978, ja sen sanotaan tuottaneen enimillään jopa 3000 lintua vuodessa. Jo vuonna 2006 toiminta oli kuitenkin kutistunut merkittävästi. Tuolloin iäkäs omistaja Ron Taylor kertoi Telegraph-lehdessä pitävänsä enää pientä 20 kukon joukkoa geenipankkina, Intian viranomaisten pyynnöstä. Hänen sanotaan jääneen eläkkeelle 88-vuotiaana.
Taylorin aiemmin omistama Hill End Farm oli myynnissä vielä elokuussa 2019, eikä tarha vastannut tammikuussa 2020 lähettämiini sähköposteihin. Kiinteistönvälittäjän youtube-videolla tilan 14 lintuhäkkiä vaikuttavat autioilta. On siis epäselvää, mistä lailliset viidakkokukon niskat nykyisin Suomeen tulisivat. Taylorin tarhaamat linnut ovat voineet kuitenkin siirtyä toiselle tarhaajalle.
Vuoden 2011 tutkinnassa sakkotuomion saaneita kauppiaita oli joka puolella Suomea. Esitutkintapöytäkirjoissa osa kauppiaista sanoi ottaneensa tietoisen riskin, ”koska oli kysyntää”. Toiset väittivät toimineensa hyvässä uskossa, kaupan laittomuudesta tietämättä.
Enää kukaan ei voi väittää olevansa tietämätön, eikä väitäkään. Pian kymmenen vuoden takainen oikeusjuttu on vaikuttanut myös muiden CITES-listattujen lajien, kuten jääkarhun ja mustakarhun osien kauppaan. Viidakkokukkojuttu oli siis merkittävämpi tapaus kuin pienistä sakkotuomioista voisi päätellä.
Lue Suomen Luonnon Viidakkokukkojuttu täältä.