Tuoreena myrkyllinen korvasieni on herkkujen herkku oikein käsiteltynä, mutta entä kun makuelämys ei vastaakaan aikaisempia kokemuksia korvasienestä. Oletko kenties kerännyt lehtokorvasienen, korvasienen lähisukulaisien? Mahdollista, varsinkin jos kasvupaikka oli rehevämpi, vuokkojen ja ketunleivän kasvumaastoa. Ja muita tuntomerkkejä: lakki on vaaleampi, vaalean oliivinruskea, poimutus harvempaa, ei niin tippaleipämäistä kuin korvasienellä, lakin reuna on irrallaan jalasta ja jalka on iso ja möykkymäinen.

Lehtokorvasieni on toki syötävä, mutta yhtä maukasta ateriaa siitä ei välttämättä saa. Se mainitaan kaiken lisäksi myrkyttömäksi. Mutta toki on viisasta käsitellä se korvasienen tapaan, kahteen kertaan keittäen 5 minuuttia. Näin varmistaa, että joukkoon ei ole eksynyt myös tavallista korvasientä. Varsinkin kun korvasienikin voi olla joskus yhtä vaalea.

Lehtokorvasienen itiöt poikkeavat selvästi korvasienen itiöistä ja se onkin aiemmin viety omaan sukuunsa Discina, erikseen korvasienen suvusta Gyromitra. Mutta nytpä onkin katsottu, että itiöero ei ole riittävä, niinpä lehtokorvasienikin viedään Gyromitra-sukuun.

Korvasieni kasvaa koko maassa, lehtokorvasienen levinneisyys jää valtaosaksi Etelä- ja Keski-Suomeen. Toki muutamia pohjoisiakin löytöjä on olemassa, kuten professori Viljo Kujalan löydöt Kittilästä asti. Yhtä kaikki lehtokorvasienestä puuttuu aidon korvasienen maukas aromi.

kevätsienetkorvasienilehtokorvasienisienetsienivinkit