EU-maat äänestävät ensi maanantaina neonikotinoidipohjaisisten tuholaismyrkkyjen käytön rajoituksista. Tutkimusten mukaan myrkyt uhkaavat mehiläisyhdyskuntia, mutta aineiden valmistajat pyrkivät torjumaan Euroopan komission esittämät käyttörajoitukset. Kiista Brysselissä pitkittyy, ja Suomi voi olla ensi viikon äänestyksessä vaa’ankieliasemassa.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen on ehtinyt muuttaa kantaansa neonikotinoidien käytön rajoituksiin jo muutamaan otteeseen. Tällä hetkellä Suomen kantaa ei tiedä kukaan.

Brysselissä toimivan Corporate Europe Observatory -järjestön mukaan eurooppalaispoliitikkojen jahkailun takana on tuholaismyrkkyvalmistajien ankara lobbaus.

*

Maalis-huhtikuussa mehiläiset havahtuvat auringon lämpöön ja lähtevät puhdistuslennolle. Sen aikana ne tyhjentävät suolensa pitkän talven jälkeen.

Vuosi sitten puhdistuslentojen aikaan uutisoitiin, että syy mehiläistarhaajia monen vuoden ajan ihmetyttäneisiin pesäkuolemiin oli ehkä löytynyt. Kuolemien aiheuttajaksi epäiltiin 1990-luvulla markkinoille tulleita neonikotinoidipohjaisia tuholaistorjunta-aineita, joita myydään Suomessa 15 kauppanimikkeen alla.

mahilainen_720x300_BEE_Action_banner

 

Myös mehiläisten puolustajat ovat kampanjoineet neonikotinoidiasiassa.

Toukokuussa 2012 ministeri Jari Koskinen lupasi eduskunnassa, että Suomi ryhtyisi toimiin mehiläisten suojelemiseksi neonikotinoideilta, jos Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA niin suosittaisi.

Juuri siihen EFSA päätyi. Tammikuussa 2013 EFSA totesi, että jo valmistuneet tutkimukset viittasivat varsin selkeään uhkaan – jatkotutkimusta kyllä tarvittaisiin. EFSA:n lausunnon perusteella Euroopan komissio esitti jäsenmaille, että varovaisuusperiaatteen nimissä tiettyjen neonikotinoidien käyttöä rajoitettaisiin kahden vuoden ajan.

Torjunta-ainevalmistajat olivat tuolloin jo käyneet vastaiskuun.

Teollisuuslobbareiden toimintaa seuraava Corporate Europe Observatory -järjestö on kiinnittänyt kuluneen vuoden aikana huomiota tuholaismyrkkyvalmistajien poikkeuksellisen aggressiiviseen lobbaustoimintaan. CEO:n mukaan yritykset ovat muun muassa päässeet järjestämään tapahtumia Euroopan parlamentissa tekaistun kansalaisjärjestön nimissä  sekä painostaneet EU-viranomaisia muuttamaan lausuntojaan.  Kun EFSA ei taipunut torjunta-ainevalmistaja Syngentan painostukseen, Syngenta ryhtyi uhkailemaan viraston johtaja Catherine Geslain-Lanéellea henkilökohtaisella oikeudenkäynnillä.

Kemikaalijätti Bayerin EFSA:lle esittelemän ”itsenäisten mehiläisasiantuntijoiden tutkimuksen” takaa puolestaan paljastui Exponent-yhtiö, jonka erikoisalaa on sääntelyn vastainen tilaustutkimus. Sen tyypilliset asiakkaat ovat yrityksiä, jotka tarvitsevat omaa kantaansa puoltavia asiantuntijoita todistajiksi oikeudenkäynteihin.

Samalla ministeri Koskinen oli muuttanut mieltään. Suomi ei enää tukenutkaan EFSA:n suositusta.

*

Viidestätoista Suomessa kaupan olevasta neonikotinoidipohjaisesta tuotteesta kymmenen tulee Bayerin tehtaasta ja yksi Syngentalta. Torjunta-ainevalmistajien lisäksi neonikotinoidien kieltoa vastustavat Suomessa muun muassa rypsinviljelijät.

Mehiläishoitajien liitto on ottanut asiassa varovaisen kannan, mutta pienemmät tarhaajajärjestöt, ympäristöjärjestöt ja Luomuliitto ovat vedonneet ministeri Jari Koskiseen, jotta Suomi tukisi EFSA:n suosituksia.

Koskinen ei ole antanut aiheesta juurikaan haastatteluja, ei tähänkään juttuun. Hän on kuitenkin viime aikoina vastannut asiasta kyselijöille toisinaan sähköpostitse.

”Aiheesta on monenlaisia tutkimustuloksia esimerkiksi Saksasta, Unkarista ja [Isosta-Britanniasta]. Niissä ei ole havaittu neonikotinoideilla ja pesäkuolemilla yhteyttä”, Koskinen kirjoittaa.

Tutkimuksia on itse asiassa valtavasti. Vuoden 2012 aikana julkaistiin yli sata tutkimusta neonikotinoidien vaikutuksista mehiläisiin, ja niistä merkittävimmissä viitattiin neonikotinoidien ja pesäkuolemien väliseen yhteyteen.

“Vertaisarvioidut artikkelit arvostetuissa tieteellisissä julkaisuissa, kuten Sciencessä, ovat osoittaneet selvästi, että mehiläis- ja kimalaisyhdyskunnat kärsivät altistuksesta pienille neonikotinoidimäärille”, sanoo Corporate Europe Observatoryn tutkija David Sánchez.

Neonikotinoidien on todettu muun muassa heikentävän mehiläisten suuntavaistoa ja vähentävän kuningatarten määrää. Yhdysvaltain Indianassa tehdyssä pesäkuolematutkimuksessa kuolleista mehiläisistä löytyi neonikotinoidijäämiä.

Miksi Koskinen on sitten kääntänyt kelkkansa ja väittää, ettei tutkimustietoa haittavaikutuksista ole?

Sánchez epäilee, että selitys löytyy torjunta-ainelobbareiden ahkeruudesta.

”Teollisuuden ankara lobbaus ei ole rajoittunut komissioon ja EFSA:an, vaan se on kohdistunut myös jäsenmaiden maatalousministereihin.”

*

Maaliskuun puolivälissä Euroopan komissio ehdotti, että kolmen neonikotinoidin – klothianidin, imidaklopridin ja tiametoksaamin – käyttöä rajoitettaisiin kahden vuoden ajan vain syysviljojen sekä mehiläisten kannalta epäolennaisten kasvien tuholaistorjuntaan. Myynti kotipuutarhoihin lopetettaisiin toistaiseksi.

Ehdotusta pidettiin varsin maltillisena, mutta yllättäen jäsenvaltiot kumosivat sen. 13 valtiota kannatti rajoitusta (joukossa muun muassa Ruotsi ja Tanska) , yhdeksän vastusti, viisi jätti äänestämättä.aanestys

Maaliskuun 15. päivän äänestyksen kannat. Esimerkiksi Ruotsi, Tanska, Ranska ja Espanja kannattivat kieltoa, Kreikka ja Unkari vastustivat ja Suomi ja Britannia pidättäytyivät äänestyksestä. Kannattajien äänimäärä oli miltei kaksi kertaa niin suuri kuin vastustajien, mutta tämä ei riittänyt määräenemmistöön.

Suomi oli ilmoittanut äänestävänsä ehdotusta vastaan. Ilmeisesti asian Suomessa saama huomio sai ministeriön jäämään pois äänestyksestä.

Komission kanta on, että todistusaineisto neonikotinoidien haitoista on jo niin vahvaa, että käyttörajoitukset ovat perusteltuja tarkempia tutkimustuloksia odoteltaessa. Suomi on ottanut torjunta-ainevalmistajien puoltaman kannan: niin kauan, kun seuraavia tutkimustuloksia odotellaan, ei kannata kiirehtiä tekemään päätöksiä.

Suomen neonikotinoidimyönteisyyttä on selitetty rypsinviljelyn tärkeydellä. Toisaalta komission esittämä ehdotus säästäisi nimenomaan itsepölyttävien kasvien, kuten rypsin ja rapsin, viljelijöitä. Heille kaikkien neonikotinoidien käyttö olisi edelleen sallittua.

*

”Neonikotinoidikäsitellyn kasvin medelle altistunut mehiläinen ei kuole, vaan se on ikään kuin humalassa”, selittää elokuvaohjaaja Markus Imhoof, joka matkusti viisi vuotta mehiläistutkijoiden matkassa tehdessään Ei pelkkää hunajaa -dokumenttiaan. Elokuvassa mehiläiset lentävät piskuiset kamerat ja satelliittipaikantimet selässään ja paljastavat tutkijoille suuntavaistonsa salaisuuksia.

”Pesään palatessaan se altistaa toverinsakin myrkylle.”

Neonikotinoidien ryhmä käsittää joukon keinotekoisia hermomyrkkyjä, nikotiinin kaltaisia aineita. Yksi ryhmän aineista, imidaklopridi, on maailman yleisin hyönteismyrkky.

Neonikotinoideja käytetään yleisimmin siementen peittaukseen: viljelykasvin siemen kuorrutetaan torjunta-aineella, joka kulkeutuu kehittyviä juuria myöten koko kasviin. Myöhempiä ruiskutuksia ei välttämättä tarvita lainkaan, koska kasvi on muuttunut myrkylliseksi tuhohyönteisille. Kasvin kasvaessa myrkkypitoisuus vähenee. Ruiskutusten välttämisen vuoksi neonikotinoideja on aiemmin pidetty erityisen ympäristöystävällisinä.

Neonikotinoideja erittyy kuitenkin pienissä määrin käsitellyn kasvin siitepölyyn ja sen hikoilemaan nesteeseen, jolloin mehiläiset altistuvat myrkyille. Pahimmassa tapauksessa siementen peittaus menee pieleen ja tuuli kuljettaa väkevän torjunta-ainepölyn ympäristöön – se on tosin harvinaista.

Mehiläisten pesäkuolemille on pitkään etsitty yksittäistä selittävää tekijää. Sitä tuskin löytyy. Elinympäristöjen kapeneminen, teollisen hunajatuotannon ja yksipuolisen ravinnon myötä leviävät loiset ja taudit sekä erilaisten ympäristömyrkkyjen yhteisvaikutukset lienevät yhdessä syypäitä mehiläisten yllättäviin joukkokuolemiin.

Siksi sääntely on vaikeaa. Jokainen kriisiin vaikuttava teollisuudenala vaatii, että puuttuminen aloitettaisiin jostain muualta.

Sitä paitsi viljelijöiden huolet eivät ole tuulesta temmattuja: jos EU päätyy jatkotutkimusten myötä kieltämään neonikotinoidit kokonaan, rypsinviljely tuskin voi jatkua Suomessa ilman huomattavia muutoksia.

Nyt Suomessa aloitellaan kansallista kenttätutkimushanketta neonikotinoidien vaikutuksista mehiläisiin pohjoisessa ilmastossa. Tutkimuksen takana ovat maa- ja metsätalousministeriö, Evira, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Tukes ja Suomen mehiläishoitajien liitto.

*

EU:n terveys- ja kuluttajapolitiikasta vastaava komissaari Tonio Borg on palauttamassa väliaikaisen neonikotinoidirajoituksen uudelleen jäsenmaiden äänestykseen. Äänestyskokous järjestetään 29. huhtikuuta.

Corporate Europe Observatoryn mukaan taistelu jäsenmaiden äänistä on jatkunut viime viikkoina ankarana.

 

 

 

mehiläisetneonikotinoidittuholaismyrkky