Lumi on peittänyt keltasirkun sulan maan ruokapaikat. Niinpä se hakeutuu parvina maalaispihoihin, hevostalleille, lintulaudoille ja ruokintapaikoille. Keltasirkun herkkua ovat kauranjyvät ja vanhanaikainen kauralyhde.
Kuvat: Samuli Haapasalo
Korea keltasirkku on ajankohtainen lumisen talven lintu.
Keltasirkku on paljolti paikkalintu, mutta voi vähän heilahtaa etelämmäksikin.
Nyt kun pitkästä aikaa kunnon hanki peittää myös eteläisen ja läntisen Suomen, keltasirkun avoin ruokamaa on myös hangen alla.
Siksi aukeaakin hauska mahdollisuus tavata keltasirkkuja, parvinakin, joskus sadoittainkin, kerääntyneenä sopiville ruokapaikolile. Maatalon pihapiireistä ne voivat monien muidenkin lintujen tapaan saada osansa.
Hevostalleilla tapaa monasti keltasirkkuja lumilla ja pakkasilla. Hevosen kikkareistakin löytyy usein sulamattomia siemeniä. Vanha kansa onkin antanut keltasirkulle suorasukaisen nimen ”paskaryypiäinen”.
Keltasirkut löytävät myös kauriiden ruokintapaikoille, monasti myös metsissä tai pihapiirin laiteilla oleville lintujen ruokintapaikoille.
Kauralyhteillä keltasirkut käyvät erityisen mielellään. Kauniin värinen keltasirkku on selvästi useimpia talvisia pikkulintuja suurempi.
Virossa keltasirkun nimi on talvike. Muista sirkuista käytetään nimeä tsiitsitaja äänen perusteella. Kaunis keltasirkku on saanut talvike nimensä runsaasta esiintymisestään myös talvella.
