5/2021

Istun piilokojussa kolmatta päivää. Sinne saapuessa ystäväni kanssa maastossa näkyi tuoreita suden jälkiä. Samoin ahman. Kuhmolainen viime viikon maisema avautui erityisesti ensimmäisenä päivänä aivan parhaissa valoissaan, aurinko paistoi ohuen pilviverhon läpi, puut lepäsivät tykkylumen alla. Hiljainen erämaa ympärillä. Valo oli ihanteellinen kuvaajalle. Kuukin nousi iltapäivällä.

Sudet tulivat kuitenkin – ehkä – vasta yöllä. Tai säästivät energiaa yli 20 asteen pakkasessa. Luontokuvaaja, elokuvantekijä ja luontoyrittäjä Lassi Rautiaisen piilokojussa tarkeni varsin hyvin. Lämmityslaite auttoi, tuossa pakkasessa olisi muuten vaikea istua pitkään ihan paikallaan. Kaverin kanssa vain hiljaa kuiskattiin, kaikkia kolahduksia ja vääriä kameran liikkeitä vältellen.

Katseen korkeudella kojussa on pienet lasi-ikkunat, joista voi seurata niin lintuja kuin eläimiä. Ovatko ne liikkeellä tänä päivänä, säästävätkö sudet kylmän vuoksi energiaa suojassa. Korppien leikit tarjoavat ihmeteltäväksi viisaan linnun käytöksen seurantaa, kun muuta ei vielä tapahdu. Yllättäen lapintiainenkin löytyi vielä näiltäkin leveysaseilta. Merikotkapari istuskeli pitkään lumisen puun huuruisessa latvassa.

Välillä illaksi saunaan ja yö kämpillä. Kesällä olisi heittäydytty kojussa muutamaksi tunniksi makuupussiin laverille. Toinen päivä oli vähän ”suttuisempi”, valoa vähemmän, lunta satoi aika ajoin. Tuulikin yltyi. Susia ei näkynyt. Kiikari siirtyi pitkin metsän reunaa uteliaana, ilman havaintoja.

Kolmas päivä kiertyi jo iltapäivän puolelle, kun ehkä sadan kiikaroinnin jälkeen kiikarin kuva näytti: susi! Susi katseli suoaukean takaa tarkkaavaisena.

Se istui hangessa. Varovaisena. Vuoroin susi käänsi päänsä oikealle ja vuoroin vasemmalle, vähän taaksekin metsän siimekseen.

Äärimmäisen varovainen ja hidasliikkeinen kameran suuntaus suden suuntaan. Susi oli ehkäpä 400 metrin päässä. Ensimmäinen kuva. Muutama lisää. Asetelmaan tuli kaunis metsärinne. Susi metsässään. Aidossa elinympäristössään.

Ensimmäinen ajatus oli: onpas se komea. Suorastaan vangitsee kauneudellaan katsojan. Kaunis, hieman punaruskeaan vivahtava harmaa susi. Se on alfauros!

Alfauros katselee ympärilleen. Pian kameraan osuukin aavistuksen syvemmältä metsästä kaksi nuorempaa sutta, hetkin kuin piilokuvassa. Vaikka kuva on kaukaa, pidän tästä asetelmasta. Kolme sutta tykkylumisessa kuusikkoisessa rinteessä. Alfauros opettaa nuorempiaan varovaisuuteen. Näky on kaunis ja tunnelma herkkä.

Vähän ajan päästä nuoremmat katoavat metsään, suuri urossusi tutkii suoalueen laitoja.

Susi kiertää lenkin vähän keskemmällekin suoaukealla. Se päättää kuitenkin – syystä tai toisesta – tutkailla lähemmin vain suon laitaa ja liikkuu hiljalleen puolen kilometriä etelän suuntaan.

Taitaa olla tällä kertaa kylläinen, samoin kuin sitä seuraavat kaksi nuorempaa sutta. Uros käy nukkumaan rinteeseen.

Tämä katselu kesti noin tunnin verran, sen aikana alfauroskin katosi välillä metsään, mutta palasi taas suolle. Näky oli rauhallinen. Suorastaan lumoavaa katsella kaikessa rauhassa noita nisäkkäitä hyväkuntoisessa talviturkissaan! Yleensä ne tulevat käymään nopeammin. Odottavan aikaa sanotaan pitkäksi, mutta joskus on hyvä rauhoittua, olla vain hiljaa.

Vaikka valo ei ollut paras ja lumisade vaikeutti kuvaamista, lumi antoi myös hienoa tunnelmaa, joka jäi vahvana niin mielen sopukoihin kuin kuviinkin. Alfauros, kaunis susi, ohjaamassa nuorempiaan lumisessa erämaassa. Oikeaa elämää.