Kuuluisa romaanin aloituslause “Oli synkkä ja myrskyinen yö” pitää sisällään viisauden. Myrskyiset yöt esiintyvät nimittäin usein synkkänä ja pimeänä vuodenaikana. Suomessa yö määritellään virallisesti myrskyiseksi, jos keskituuli puhaltaa vähintään 21 metriä sekunnissa jollakin merisääasemalla.
Kuuluisa romaanin aloituslause “Oli synkkä ja myrskyinen yö” pitää sisällään viisauden. Myrskyiset yöt esiintyvät nimittäin usein synkkänä ja pimeänä vuodenaikana. Suomessa yö määritellään virallisesti myrskyiseksi, jos keskituuli puhaltaa vähintään 21 metriä sekunnissa jollakin merisääasemalla. Myrsky itsessään tarkoittaa voimakasta matalapainetta, jossa esiintyy myrskytuulia. Ukkosmyrskyt ovat sitten asia erikseen. Ne eivät varsinaisesti ole myrskyjä, vaan rajuilmoja.
Karkeasti yleistettynä voi sanoa, että ilmakehässä esiintyy kahdenlaisia myrskyjä: trooppisia myrskyjä ja keskileveysasteiden myrskyjä. Trooppiset myrskyt, joita esimerkiksi Atlantilla kutsutaan hurrikaaneiksi, esiintyvät nimensä mukaisesti pääosin tropiikissa. Ne saavat energiansa lämpimästä merivedestä. Ne ovat ulkomuodoltaan usein pyöreähköjä, varsin symmetrisiä, ja niissä on usein keskellä pilvetön alue, myrskyn silmä.
Keskileveysasteiden myrskyt ovat sen sijaan niitä meille tutumpia myrskyjä. Niitä esiintyy tropiikin ulkopuolella, eli noin 30 leveyspiirin pohjoispuolella (tai eteläisellä pallonpuoliskolla eteläpuolella). Siinä missä trooppiset myrskyt syntyvät lämpimän meriveden vaikutuksesta, keskileveysasteiden myrskyt saavat energiansa pääosin pohjois-eteläsuuntaisista lämpötilaeroista. Tällainen tilanne on usein talvisaikaan Pohjois-Atlantilla, kun napa-alueilta virtaava kylmä ilmamassa ja Golf-virran lämmittämä lämmin ilmamassa kohtaavat. Tarvitaan vielä jokin pieni säähäiriö, ja myrsky saa alkunsa. Lämpötilaerojen takia keskileveysasteiden myrskyjä luonnehtivat säärintamat, joiden pilvikuviot näkyvät satelliittikuvissa selvästi. Keskileveysasteiden myrskyt ovatkin ulkomuodoltaan epäsymmetrisiä.
Myrskypäivien esiintyminen Suomen merialueilla. Sininen palkki kuvaa kunkin kuukauden keskimääräistä myrskypäivien lukumäärää. Oranssi palkki kuvaa vuotta 2021.
Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan kuluneena syksynä merialueillamme myrskysi yhteensä 11 kalenteripäivänä. Näisti myrskyisin kuukausi oli lokakuu, jolloin myrskyä mitattiin kuutena kalenteripäivänä. Se on selvästi keskimääräistä enemmän. Lokakuiset myrskyt eivät kuitenkaan olleet mitään erityisen voimakkaita Suomen merialueilla. Korkein mitattu 10 minuutin keskituuli oli “vain” 26,1 metriä sekunnissa, joka sekin mitattiin tavallista ylempää, 30 metriä korkealta majakan katolta Kaskisen Sälgrundissa.
Vaikutuksiltaan merkittävin syksyn myrskyistä oli epäilemättä lokakuun loppupuolella etelärannikkoa viistänyt syvä myrskymatalapaine, joka nosti vedenkorkeuden Suomenlahdella ajankohdan ennätyslukemiin. Haminassa merivesi nousi jopa 145 cm teoreettisen keskiveden yläpuolelle, mikä on paikan uusi lokakuun kuukausiennätys.
Kotkan Kaarniemessä merivesi nousi syysmyrskyn takia tulvakorkeuksiin 22.10.2021. Kuva: Teemu Tast.
Marraskuu ylsi myrskyisyydessä enää keskimääräiseen, eli vuosien 2006-2020 keskiarvoon. Sen jälkeen myrskyrintamalla on ollut hiljaista. Joulukuussa, joka meillä on yleensä se kaikista myrskyisin kuukausi, mitattiin myrskyä enää yhtenä päivänä. Ja sekin vain vaivoin, kun Hammarlandin Märketissä tuulennopeus nousi juuri ja juuri myrskyrajan yläpuolelle yhtenä päivänä ja vain noin 10 minuutin ajaksi.
Voimakkaiden myrskyjen vähyys ei koske vain Suomea. Tanskassa ei mitattu myrskyä ollenkaan koko vuonna 2021, ja siellä eletään nyt säähistorian pisintä “myrskytöntä” kautta. Tanskalainen kriteeri myrskylle on tosin vähän korkeampi kuin Suomessa: 10 minuutin keskituulennopeuden pitää ylittää 24,4 m/s. Viimeksi tämä kriteeri Tanskassa on täyttynyt maaliskuussa 2020.
Mistä kuluvan talven myrskyttömyys johtuu? Epäilemättä Pohjois-Euroopan suursäätila ei ole tänä talvena vielä suosinut myrskyjen esiintymistä. Marraskuussa Pohjois-Atlantille muodostunut korkeapaineen alue on pitänyt pintansa myös joulukuussa – siitä osoituksena meilläkin oli kylmin joulukuu sitten vuoden 2012. Varsinkin Suomen pohjoispuolella ilmanpaine on ollut tavallista korkeampi. Tälläinen napa-alueiden “blocking” eli korkeapaine suosii itäisiä ilmavirtauksia ja työntää myrskyille otollisen alueen eli myrskyradan Länsi- ja Etelä-Eurooppaa kohti. Pitkissä sääennusteissa on kuitenkin viitteitä, että suursäätila tammi-helmikuussa voisi olla myrskyille otollisempi. Sen aika näyttää.
Uudessa Ilmatieteenlaitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden tekemässä tutkimuksessa käytiin läpi Pohjois-Euroopassa esiintyviä myrskyjä. Tutkimus julkaistiin marraskuussa 2021 Weather and Climate Dynamics-tiedelehdessä. Kävi ilmi, että voimakkaiden myrskyjen määrä ei ole viimeisen 40 vuoden aikana lisääntynyt, vaan määrässä on vain suurta vuosien ja vuosikymmenien välistä vaihtelua. Esimerkiksi 1990-luvun vaihde tunnetaan hyvin myrskyisenä. Voimakkaita myrskyjä oli myös 1970-luvun alussa (ei näy kuvassa). Silloin Suomessa tehtiin monia tuuliennätyksiä. Vastaavasti 2000-luvun vaihteessa sekä 2010-luvun lopussa myrskyjä on ollut keskimääräistä vähemmän. Kuvasta tosin puuttuu talvikausi 2019/2020, joka oli varsin myrskyisä. Globaali ilmaston lämpeneminen ei siis näytä lisäävän voimakkaiden myrskyjen määrää Suomessa, ainakaan toistaiseksi havainnot eivät sellaista tue.
Voimakkaiden myrskyjen määrä Pohjois-Euroopassa loka-maaliskuiden aikana 1980-2019. Pylväät kuvaavat yksittäisiä loka-maaliskuun ajanjaksoja ja musta viiva viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. Alkuperäinen kuva: https://wcd.copernicus.org/articles/2/1111/2021/
Myrskyjen määrän lisääntymättömyys on siinä mielessä odotettu tulos, sillä kuten mainitsin alussa, keskileveysasteiden myrskyt saavat energiansa pohjois-eteläsuuntaisista lämpötilaeroista. Koska napa-alueet ovat lämmenneet viime vuosikymmeninä selvästi voimakkaammin kuin muu maapallo, on tämä pohjois-eteläsuuntainen lämpötilaero keskimäärin pienentynyt. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen, nimittäin lämpötilaero ylempänä ilmakehässä on kasvanut. Lisäksi tilanteeseen vaikuttaa myös lämpenemisen myötä lisääntyvä ilmakehän kosteus, jota myrskyt käyttävät osittain energianlähteenä.
Usein sanotaan, että ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä. Se onkin totta, mutta sitä ei pidä tulkita niin että kaikki sään ääri-ilmiöt lisääntyisivät. Esimerkiksi erittäin kylmät pakkasjaksot ovat selvästi jo harvinaistuneet, ja niiden arvioidaan harvinaistuvan edelleen. Vastaavasti, IPCC:n mukaan syys- ja talvimyrskyjen ei arvioida oleellisesti voimistuvan. Toisaalta epävarmuudet ovat suuria, ja ilmastomalleilla on tiettyjä hankaluuksia simuloida myrskyjen yksityiskohtia. Tuulisuuden muutokset ovatkin yksi vähiten tunnetuista ilmastonmuutoksen vaikutuksista. On mahdollista, että paikallisesti jollain alueilla syys- ja talvimyrskyjen määrä tai voimakkuus kasvaa, mutta toisaalta vastaavasti jollain alueilla ne vähenevät. Lisäksi on tärkeä huomata, että arvio koskee vain keskileveysasteiden myrskyjä. Trooppisten myrskyjen sen sijaan ennakoidaan voimistuvan meriveden lämpenemisen myötä.