Palokärjen muistan jo ihan pikkupojasta. Tämän jättiläistikan kohtaamiseen liittyy aina erityistä. Palokärjen ulkonäkö, muoto, värit, äänet, lento, yllättävä osuminen joskus ihan lähelle ja folkloren tarinat luovat valloittavan tunnelman.
Kuvat: Samuli Haapasalo 10.1.2022
Nämä kaksi kuvaa ovat tammikuulta. Lumisten oksien välistä huomaan aivan lähelläni palokärjen. Varovaista kameran kohottamista suojaavat männyn oksien paksuhko lumi, se näkyy molemmin puolin kuvissa. Lumen suojassa onnistun.
Valo on vain hetken ja palokärki vielä lyhyemmin männyn rungolla, taustanaan metsän kutsuva kimmellys. Salamyhkäinen lintu kurkistaa kuitenkin vielä kerran puun takaa.
Palokärki, tuo puu ja metsä, naavojen valot, ihana vastavalo, voisiko lintu- ja luontokuvaaja kaivata talvisessa metsässä mitään enempää. Silti huikeita tilanteita palokärjen kanssa on vuosien mittaan sattunut monia. Mikä tunnelma!
Monet kohtaamiset palokärjen kanssa nousevat mieleen. Aina kun palokärki heittäytyy lentoon, se huutaa kuuluvan ja rytmikkään kirr kirr kirr kirr….. lentoäänensä. Ja puun kylkeen laskeutuneen palokärjen kliiiiiije (pieni tauko) ja taas kliiiiiije, sävyltään salamyhkäiset, venähtävät vihellykset, ne lumoavat kuulijansa.