18/2022

Ensi kerran kohtasin suden, kun kuulin suden huudon tulille loppiaisen aikaan Lieksan Ruunaan koskilla vuonna 1973. Yövyimme retkikaverini kanssa tulilla avoimessa louteessa muutaman sadan metrin päässä Neitikoskelta. Pakkanen paukkui miinus 25 asteessa, tuli loimusi roitovalkean tapaan. Susi huuteli, ei ihan läheltä, mutta kuitenkin tulille kuuluvasti iltasella muutaman huudon. Kuutamo ja tähtitaivas loisti yllämme. Aamulla, kun jatkoimme hiihtovaellusta, löysimme kosken rannoilta suden jäljet. Susi oli seurannut jokea yläjuoksuun.

Toinen havaintoni oli Kuhmon Elimyssalon pohjoispuolelta marraskuun harmaudessa vuonna 1980. Viiksimon rajamiehet neuvoivat paikan, jossa sudet olivat ilmeisestikin olleet asemissa hakkuuaukean ojassa tai aurauslaikussa ja saaneet saaliikseen metsäpeuran. Vain peuran nahka oli jäljellä. Susien tassujen jäljet kosteassa maassa näkyivät selvästi. Siitä jatkoimme kolmeksi neljäksi päiväksi Elimyssalon naavaisten metsien ja soiden hienoihin tunnelmiin. Yhden metsäpeuralauman näimme illan pimeydessä.

Lue artikkeli ja katso kuvat

Ahman ja susilauman hurja kohtaaminen

Nyt kerron Suomen Luonnon tänään 4.5.2022 ilmestyvässä numerossa huhtikuussa kuvaamani susilauman ja ahman välisen hurjan kohtaamisen. Pääsin näkemään ja kuvaamaan tapahtuman ahman ja kuuden suden kohtaamisesta loppuun, syntyneestä takaa-ajosta ja kahakasta päätökseen. Mikä se päätös on – ja samalla koko tarina – selviää tuoreesta Suomen Luonnosta.