Lähden matkoilleni pääsääntöisesti yksin. Se tarkoittaa vapautta lähteä ja palata oman mielen mukaisesti. Pitkiä kofeiinin tuoksuisia ajomatkoja musiikkia kuunnellen ja puhelinkeskusteluja käyden. Oman tarpeen mukaan tehtäviä vessataukoja, ruokapaikkavalintoja ilman neuvotteluja. Aikaa selvittää itselleen omaa elämäntarinaa sen kaikessa laajuudessaan. Mahdollisuutta olla niin aktiivinen tai laiska määränpäässä kuin lystää. Mutta.
Aina yksin lähteminen ei ole perustunut omaan valintaan. Olisi upeaa kokea elämykset jonkun kanssa, saada toisenlaista näkemystä päätöksentekoon, apua kriisitilanteissa ja ihan vain toisinaan olla yhdessä hiljaa. Nauraa myös jälkikäteen sellaisille asioille mitkä ovat omasta hatarasta muistista pyyhkiytyneet pois tai mitä ei kehtaisi myöntää tapahtuneen ilman, että joku muu on ollut sitä todistamassa.
Ehkä sen vuoksi ihmiset haluavat matkustaa pääsääntöisesti yhdessä. Oli sitten kyse ystävistä, puolisosta, lapsista, sisaruksista tai muista, joiden kanssa jakaa saman intohimon. Ihmiset haluavat ottaa vastaan auttavan käden kivikkoisessa mäessä ja syödä toisen lautasen tyhjäksi kun toinen ei jaksa. Nauttia välillä toisen keittämästä aamukahvista, koska se maistuu niin paljon paremmalle. Tiedättehän.Vaikka autoni apukuskin paikalla on yleensä eväät ja kuvauskalustoa, olen toistaiseksi luonut aina uusia ihmissuhteita jossain kohtaa matkaa. Ihmiset ovat kulkeutuneet elämääni pitkospuiden varrella, samoissa autiotuvissa yöpyessään sekä yhteisille kuvauskohteille hakeutuessaan. Usein olen myös tavannut oman ystäväni määränpäässä, kenen kautta olen edelleen tutustunut hänen kanssaan matkustajiin.
Olen tavannut eri maista tulleita ihmisiä. Sellaisia, joilla on suuri ja lämmin sydän. Samojen arvojen omaavia vihreitä ajattelijoita. Tunnelmanluojia, jotka jakavat kanssani kieron ja mustan huumorin. Sellaisia, jotka elävät juuri sellaista elämää josta ovat haaveilleet ja niitä, jotka kokevat että jotain puuttuu. Yhdessä olimme kuitenkin enemmän kuin kukaan meistä yksin.
Myös siinä on matkustamisen rikkaus. Ei vain vaihtuvissa maisemissa, uudessa ilmassa jota hengitämme, valokuvissa joita ikuistamme, vapaudessa jota tavoittelemme vaan ihmisissä. Sellaisissa, jotka tekevät matkastamme entistä värikkäämmän ja innostavat meitä lähtemään yhä uudelleen. Yksin tai yhdessä.