Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Kurkien syysmuutto toteutui hyvin keskittyneenä yhteen päivään
Kirjoitin kurkien muutosta jo blogissani 20.9: "Kurjet ovat liikkeellä". Koska varmaan aika monelta kiinnostuneelta on saattanut jäädä voimakkaasti yhteen päivään keskittynyt muutto näkemättä, palaan tässä blogissa ja sen kuvissa vielä muuton tunnelmaan ja kerron muuton erityispiirteet. Kuvat ovat kaikki tuosta muuton huipusta.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Yö vaihtuu kohta päivään dramaattisissa tunnelmissa. Kurkiparvi siiryty yöpymisluodoltaan ruokamaille. Kuvat: Samuli Haapasalo
40/2022
Kurkien muutto keskittyi tänä syksynä harvinaisen voimakkaasti yhteen muuttopäivään. Se oli tiistai 20.9.2022 kaksi viikkoa sitten.
Tuuli oli juuri kääntynyt kurjille edullisesti pohjoiseen ja luoteeseen. Se tuki muuttoa. Varsin aurinkoinen päivä helpotti muutolle lähtöä. Termiikkien mukana parvet saattoivat nousta helposti korkealle ja heittäytyä energiaa säästävään liukuun.
Muutos oli suuri edeltävään sääjaksoon ja se vaikutti muuton keskittymiseen, olihan kalenterista katsottuna samalla muuton huipun keskimääräinen ajankohta.
Kurjet monisävyisessä maisemassa Viron Läänemaalla.
Suurin tietooni tullut yhdeltä havaintopaikalta Raaseporissa 20.9.2022 laskettu määrä oli jopa 29 000 kurkea. Sitä ennen muutto oli vielä hiljaista. Ja heti huippua seuraavana päivänä 21.9. hiljeni taas. Kurkia toki muutti vielä loppukuusta ja muuttaa vielä jonkun verran lokakuun alkupuolellakin. Vaasan Söderfjärdenillä oleili eilen vielä niinkin suuri määrä kuin 5 400 kurkea. Viimeiset viivyttelijät lähtevät yleensä lokakuun lopussa.
Ja kurjet muuttivat 20.9. varsin joutuisasti. Ne eivät paljon jarrutelleet välilaskulle enää etelärannikolla, mistä kertoo tuo Raaseporinkin havainto. Sään edullisuus johti myös siihen, että ylitettyään Suomenlahden osa parvista jatkoi tuulia ja kaunista ilmaa hyväksi käyttäen korkeuksissa yli Vironkin. Ja monet niistä parvista, jotka laskeutuivat 20.9. tutuille ruoka- ja yöpymispaikoilleen Viron Läänemaalla, kiirehtivät heti aamusta 21.9. taas eteenpäin. Virossa oli huippua edellisenä päivänäkin eli 19.9. ihan mukavasti kurkia, mutta keskiviikkona 21.9. iltapäivällä oli taas aika hiljaista. Varsin voimakas ja upea oli tämän syksyinen kurkien muutto!
Kurjet kokoontuvat illalla merenlahdelle ja siirtyvät luodoille yöpymään.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Merikotka pelastettiin perikadon partaalta osaltaan puhtaan ruoan ja talviruokinnan avulla.
Valkoselkätikan metsiin talviaikaan viedyillä taleilla on ollut oma merkityksensä kovin uhanalaisen kannan vahvistumisessa. Varsinkin ankarien talvien lyhyimpinä päivinä metsäruokintapaikka auttaa metsätiaisia ja muita pikkulintuja selviytymään. Ruokintapaikan tulisi aina tukea monimuotoisuutta.
Mustapääkerttu on yksi parhaita ja tunnelmallisimpia lehtojen ja lehtipuuvaltaisten tuoreiden metsien sekä metsäsaarekkeiden - pihanlaidankin pensastojen piileskeleviä laulajia. Nyt syksyllä mustapääkertun näkee alkukesää ehkä avoimemmin, kun pienehkö osa kannasta viivyttelee muuttoaan ja etsii marjoja sekä hedelmiä syötäväksi monenlaisista pensaista ja puista.
Kurkien syysmuutto on käynnissä. Ja vaikka on jo syyskuun 20. päivä, ainakin eilisten havaintojeni perusteella huippu on selvästi edessä. Toisaalta poutaiset, osin aurinkoiset päivät ja tuuli "takana" tarkoittavat yhdessä, että hyvin suurella todennäköisyydellä muuton huippupäivät ovat hyvin lähellä. Kannattaa vilkuilla syystaivaalle ja kuunnella kurkien huutoa!