Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Pihlajanmarjasato on tänä vuonna aika niukka. Niinpä tilhet ehtivät etelärannikolle ja osa Suomenlahden ylikin jo viikkoja sitten. Pihlajanmarjojen sijaan tilhet syövät nyt hedelmiä.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Tilhi, hieno lintu. Kuvat Samuli Haapasalo. Kaikki kuvat viime viikolta Helsingistä kotipihalta.
43/2022
Omenasato puutarhoissa taas oli varsin hyvä. Niinpä puiden latvaoksissa on vieläkin jonkun verran syötävää. Ompot tuntuvat maistuvan hyvin tilhille.
Omassa puutarhassa oli hauska havaita, että myös latvaoksien viimeiset kriikunat maistuivat pehmenneinäkin tilhille.
Kriikunatkin maistuvat tilhille.
Hedelmät ja marjat loppuvat kuitenkin pian ja tilhiparvet jatkavat eteenpäin ruoan perässä. Mutta nyt niitä vielä on maisemissa! Kannattaa tarkkailla.
Tilhi on poikkeuksellisen korea lintu. Parvien helisevät äänet ovat myös erityiset!
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Sateen välissä pilviin tuli kaakossa pieni rakonen vain muutamaksi aamun minuutiksi. Mitä silloin aukesi luontokuvaajalle ohi kiitäväksi hetkeksi Matsalunlahden rannassa Haeskan lintutornilla, viime keskiviikkoaamuna.
Mustapääkerttu on yksi parhaita ja tunnelmallisimpia lehtojen ja lehtipuuvaltaisten tuoreiden metsien sekä metsäsaarekkeiden - pihanlaidankin pensastojen piileskeleviä laulajia. Nyt syksyllä mustapääkertun näkee alkukesää ehkä avoimemmin, kun pienehkö osa kannasta viivyttelee muuttoaan ja etsii marjoja sekä hedelmiä syötäväksi monenlaisista pensaista ja puista.
Kettu katseli keskellä päivää aika lähellä sänkipellolla. Pian se pinkaisi melkoiseen laukkaan. Kettu, repolainen, toi mieleen monenlaisia mielleyhtymiä. Ensimmäinen oli, että tällä yksilöllä on erityisen kaunis turkki. Ketuista on paljon kansantaruja, usein opettavaisia antiikista lähtien. Ja onpa tehty oopperakin, tsekkiläisen Leoš Janácekin "Ovela kettu".
Merikotka pelastettiin perikadon partaalta osaltaan puhtaan ruoan ja talviruokinnan avulla.
Valkoselkätikan metsiin talviaikaan viedyillä taleilla on ollut oma merkityksensä kovin uhanalaisen kannan vahvistumisessa. Varsinkin ankarien talvien lyhyimpinä päivinä metsäruokintapaikka auttaa metsätiaisia ja muita pikkulintuja selviytymään. Ruokintapaikan tulisi aina tukea monimuotoisuutta.
