Lämpö porautuu valkoiseen hankeen. Ilmassa on vesihöyryä, joka auringon alkaessa painua mailleen näyttää hyytyvän maisemaan.

Rantapolulla on vaikea kävellä. Lumi on pehmennyt päivän aikana ja kengät uppoavat syvälle märkään sohjoon. Lumi on niin kosteaa, että siitä voisi puristaa vettä. Järveä peittää vielä jää, mutta sen päällä ollut lumi on jo sulanut. Jääkansi on harmaan laikukas, aivan kuten taivas.
Istahdan laiturin päähän ja mittailen jäätä katseellani. Milloinkahan nuo lähtevät? Puhutaan varmaan päivistä.

Ilma tuoksuu kostealle, jollekin uudelle. Vaikka päivä on ollut lämmin, illan tullen kaiken ylle putoaa viileä huppu.

Saaren takaa alkaa kuulua kukerrusta. Teeret siellä virittelevät soidinääniään. Paikalla on ainakin kolme urosta. Mikä aitiopaikka minulla onkaan kuunnella niiden keväistä intoa. Pojat eivät saa selvää toisistaan, vaan kisailu tuntuu jatkuvan ja jatkuvan.

Alkaa jo hämärtää, palaan kotiin. Seuraavana aamuna pääsen kävelemään kerihangille. Lumen pinta on kovettunut. Yöpakkasta on ollut melkein kymmenen astetta. Aurinko nousee pilvettömälle taivaalle, joten luvassa on lähtöpasseja lumelle ja jäälle. Edessä on taas huikea matka luonnon heräämiseen.

Pälvet ovat kuin suurennuslaseja valoon ja lämpöön keskellä lumista etelärinnettä. Niissä maa on aivan kuivaa. Pälven reunoja tekee mieli potkia rikki. Lähde jo, lumi! Allasi odottaa niin moni laji lähtölaukausta. Luonto on viritetty äärimmilleen kasvun alkuun. Ei millään malttaisi enää odottaa. Pian etelässä heräävät kekomuurahaiset, joten niiden polkujen olisi hyvä olla sulina!

Viekö kevään ensimmäisen perhosen tittelin tällä kertaa sykähdyttävä suruvaippa? Sen musta kolttu on hieman talvessa nuhjaantunut, mutta siipien kultainen reunus on kuin peili kevään valoon.

Entäpä leskenlehti! Sen varmempaa kevään merkkiä saa hakea. Mitättömän näköinen ja kokoinen kukka, mutta minkä vaikutuksen sen näkeminen tekeekään? Tien varret sulavat ja kuivuvat pöliseviksi – ja silloin kuvaan astuu kevään kultainen kukka. Miten siitä voikaan tulla niin hyvälle tuulelle.

Pian valkovuokot nousevat puutarhan laidalle kuin varkain. Eilen nuokkuvia kukkia ei vielä näkynyt, ei varmasti, mutta nyt valkohelmaisia kaunottaria on jo useita. Ne ovat kuin kevään takalukko: enää ei ole paluuta. Tervetuloa lämpö ja valo!

Ilmoita havaintosi ja osallistu Kevätseurantaan viikonloppuna 8.–9.4.! Kevätseurannassa kerätään havaintoja yli 40 kasvi- ja eläinlajista!