”Minä voin auttaa!” Susanna Pesari ojentaa kätensä ja kiskoo pelastuspuvun vetoketjun viimeiset sentit kiinni. Lainapuku on suunniteltu luultavasti kymmeniä senttejä pidemmälle henkilölle, ja oloni on kömpelö.

Syksy on myöhässä, ja päivä on kesäisen lämmin. Lehtohepokattien kiivastahtinen siritys kantautuu rantaa reunustavista puista. Puvussa tulee nopeasti kuuma, eikä mereltä puhaltava reipas tuuli pääse siitä läpi vilvoittamaan.

Anna Lyssenko kantaa sup-laudan rantakivikon yli veteen ja alkaa nostella kyytiin tarvittavia välineitä: mittanauha isolla kelalla, kirkkaan väriset merkkipoijut, mela sekä lyijypaino ankkuriksi. Hän istuu laudalle jalkojensa päälle ja lähtee vetämään mittanauhaa kohtisuoraan kapean lahden poikki.