Myllypurolainen Asta Pippola havaitsi Helsingin Itäkeskuksessa kaivonkannella erikoisen näköisen ja varsinkin kokoisen ötökän, jota hän tai kukaan paikallaolijoista ei ollut aiemmin nähnyt. Onneksi hän ei tyytynyt vain kohauttamaan olkiaan ja jatkamaan matkaansa. Sen sijasta hän otti otuksesta muutaman valokuvan ja julkaisi ne Facebookin Kysy luonnosta -ryhmässä. En tiedä kuinka moni kovakuoriaisasiantuntijoista ryhmää seuraa, ainakin aikaisemmin tilanne oli hyönteiskysymyksissä vähän hankala. Innokkaita vastaajia oli niin paljon, että oikeat määritykset sekoittuivat helposti virheellisiin. Tästä syystä lakkasin itse seuraamasta ryhmää, vaikka selvästi siellä voi tulla vastaan ainutlaatuisiakin havaintoja.

Astan tiedustelu havaitusta lajista. Tässä vaiheessa hänellä oli jo epäily, ettei kyseessä olisi mikään tavanomainen tai kotimainen laji.

Löytynyt kovakuoriainen muistutti jonkin verran hyvin harvinaista karvaria, joka on lähinnä Lounais-Suomessa esiintyvä suurikokoinen sarvijäärä. Karvarin mitta voi olla neljä ja puoli senttimetriä. Astan arvio löydetystä yksilöstä oli vielä isompi, mutta kokoarvioihin ei ole syytä luottaa sokeasti. On hyvin yleistä, että ihmiset arvioivat näkemänsä hyönteiset todellista suuremmiksi. Tältäkin yksilöltä saattoi tiputtaa mitattaessa seitsemän sentin arviosta reilun sentin ylimääräistä pois. Se oli silloinkin karvaria suurempi.

Mutta miten se edes päätyi mitattavaksi? Kysymyksiä Kysy luonnosta -ryhmään tulee päivittäin runsaasti ja yksi julkaisu olisi saattanut helposti kadota massaan, joko tunnistamattomana tai väärin määritettynä. Onneksi Suomen Ötökät -ryhmässäkin aktiivisesti toimiva luontoharrastaja Minna Tuulia oli tarkkana ja huomasi, ettei kyseessä ollut mikään tavanomainen laji. Kaiken lisäksi hän sattui asumaan lähistöllä ja pääsi hakemaan yksilön itselleen talteen. Hän otti siitä lisää kuvia ja teki julkaisun Suomen Ötökät -ryhmään.

Tässä kohtaa havainto osui omiin silmiini ja oli helppo todeta, ettei kuoriaisen ulkonäkö sopinut yhdellekään Suomessa luonnonvaraisesti esiintyvälle lajille. Oikeaa lajia ei ollut helppoa sanoa, koska kuoriaisen alkuperästä ei ollut varmuutta ja sarvijääriä tunnetaan maailmasta yli 36 tuhatta lajia, tieteelle kuvaamattomat lajit huomioiden kokonaislajimäärän arvioidaan pyörivän 50-60 tuhannen luokassa.

Aloitin tutkailemalla tsekkiläistä sarvijääräsivustoa (https://www.cerambyx.uochb.cz), josta löytyy luotettavaa tietoa ja kuvia yli 1270:stä Euroopassa tai lähialueilla elävistä lajeista. Yhdennäköisyyttä karvariin oli sen verran, että uskoin lajin löytyvän samasta Prioninae -alaheimosta. Olettaen, että laji ylipäänsä oli eurooppalainen.

Lähin yhdennäköisyys oli Rhaesus serricollis -sarvijäärällä. Samaa lajia ehdotettiin myös facebookissa. Kyseinen laji elää luonnonvaraisesti mm. Balkanin niemimaalla, Turkissa, Lähi-idässä ja Egyptissä. Lajin toukat kasvavat lahoavissa lehti- ja havupuissa. Toukka-aika kestää vähintään kolme vuotta, aikuiset ovat yöaktiivisia ja hakeutuvat valolle.

Kuoriaisen leuat ovat vaikuttavan näköiset ja epäsymmetriset. Tietojen mukaan se ei kuitenkaan pure helposti esimerkiksi kädelle otettaessa.

Tarjouduin ottamaan kuoriaisen Minnalta vastaan ja toimittamaan sen Luonnontieteelliselle museolle näytteeksi. Asiasta sovittiin ja noudin otuksen seuraavana päivänä. Se oli valitettavasti ehtinyt sillä välin menehtyä. Olisi ollut hienoa nähdä lähes kuusisenttinen otus elävänä, mutta vaikuttava näky se oli elottomanakin. Kotiin päästyäni valokuvasin kuoriaista tarkemmin. Vielä pehmeänä se oli helppo asetella symmetriseen asentoon.

Valokuvaaminen omalla kalustollani sen sijaan osoittautui hankalammaksi kuin kuvittelin. Kun normaalisti optimaalisten kuvauskohteiden koko pyörii 5-20 mm:n välillä, aiheuttaa kolme kertaa suurempi otus päänvaivaa. Hankalinta oli saada salamavalaistus toimimaan pidemmältä kuvausetäisyydeltä. Kupumainen salamanpehmennin aiheutti häiritsevää usvaisuutta kuviin. Lopulta päädyin hyödyntämään kahta erillistä salamaa. Toinen oli kamerassa kiinni ja toinen irroitetussa salamanpehmentimessä orjatoiminnolla. Pidin salamanpehmentimen kupua lähellä kuoriaista ja kuvasin kuvussa olevan aukon läpi. Kalusto on helpompi hahmottaa aiemmassa kirjoituksessani olevien kuvien avulla: https://suomenluonto.fi/mustaa-ja-valkoista/

Yksilön tunnistaa koiraaksi jykevimmistä röpelöpintaisista etureisistä ja paksummista tuntosarvien tyvijaokkeista.

Seuraavaksi sovin Luomuksella kovakuoriaisista vastaavan Jaakko Mattilan kanssa näytteen toimittamisesta museolle. Jaakko oli yhä lomilla, joten säilytin kuoriaista parisen viikkoa ennen museokäyntiä. Kun ajankohta koitti, oli Jaakko valmistautunut kaivamalla esiin museon kätköistä epäillyn lajin vertailuyksilöitä. Laatikossa oli myös muutama lähilaji. Tutkailimme näytteitä ja lajimääritys tuntui yhä todennäköisemmältä. Jaakko ajatteli kuitenkin vielä jossain välissä vilkaista, voisiko trooppisten alueiden kokoelmista löytyä mitään samankaltaista. Toisaalta yhdennäköisyys museosta löytyneeseen koirasyksilöön oli hyvin suuri. Ja mitä pidemmältä yksilö olisi Suomeen kulkeutunut, sitä epätodennäköisempää olisi ollut sen säilyminen hengissä. Näin ollen tapaus lienee lajimäärityksen näkökulmasta loppuunkäsitelty.

Jaakko oli kaivanut valmiiksi museon kokoelmista laatikon, jossa oli epäiltyä lajia sekä lähilajistoa. Rhaesukset ovat kuvassa äärivasemmalla. Oikeanpuoleisissa riveissä olevaa Ergates faberia esiintyy Ruotsissa, mutta ei ole odotettavissa, että laji leviäisi Suomeen lähiaikoina. Vasemmassa yläkulmassa olevat kuoriaiset ovat Iranista kerättyjä Rhaesuksia. Ne olivat jonkin verran erinäköisiä, aavistuksen pienempiä ja selvästi vaaleampia Näytteet olivat kuitenkin hyvin vanhoja, lisäksi ulkonäköön voi vaikuttaa alueelliset erot ja hyödynnetty ravintopuu.

Vasemmalla Itäkeskuksesta löytynyt yksilö ja oikealla museon kokoelmista ennestään löytynyt Rhaesus-pariskunta. Yhdennäköisyys on varsin selvä, joskin kokoelmayksilöt ovat päässeet ajan kuluessa vaalentumaan.

Mutta miten kovakuoriainen oli päätynyt Suomeen? Itäkeskus on suhteellisen lähellä Vuosaaren satamaa ja löytöhetkeä oli edeltänyt muutama hyvin lämmin yö. Olisiko se voinut saapua ensin laivalla satamaan ja lentää löytöpaikalle? Kauppakeskuksen kirkkaat valot olisivat ainakin voineet houkutella kuoriaista laskeutumaan lähistölle. Itäkeskuksessa toimii myös vastikään laajennettu Megaeläin -lemmikkieläinmyymälä, jossa on jonkin verran eksoottisia lajeja myynnissä. Pidin vaihtoehtoa hyvin epätodennäköisenä, mutta varmistin silti myymälästä, ettei heidän valikoimiinsa kuulunut kyseisen kaltaisia lajia. Vastaus oli odotuksen mukainen, kielteinen. Lemmikkieläinkaupat kyllä myyvät kovakuoriaisia lemmikeiksi, mutta kyse on yleensä lehtisarvisiin kuuluvista ruusu- tai smaragdikuoriaisista. Monia vuosia toukavaiheena puun sisällä elävät lajit eivät niinkään sovellu lemmikkikäyttöön. Ehkä itse pidän todennäköisimpänä, että kuoriainen olisi tullut Suomeen Itiksen kauppakeskuksen tai Puhoksen ostoskeskuksen tavarantoimitusten mukana. Periaatteessa yksilö olisi voinut olla myös kuormalavan puumateriaalin koteloituneena, mutta tämä on hyvin epätodennäköinen vaihtoehto.

Kysyin arviota myös Jaakolta ja hänkin epäili, että yksilö olisi tullut rahtikuorman mukana ja osasi tarkentaa kulkutapaa. Hän piti todennäköisenä, että kuoriainen oli lentänyt kontteihin lastattaviin tavaroihin lähtösatamassa. On yleistä, että satamien kirkkaat valaistukset houkuttelevat paikalle hyönteisiä. Se ei siis olisi ollut varsinaisesti pakattuna mihinkään vaan istuskellut matkan ajan esimerkiksi kuormalavan päällä olevissa tavaroissa. Kun kontti on purettu Suomessa, kuoriainen on siirtynyt tavaroiden mukana autoon ja lopulta hypännyt pois kyydistä, kun ne on purettu lähellä kauppakeskusta.

Muuten Jaakko kommentoi, että tämäntyyppinen havainto on varsin poikkeuksellinen. Sarvijääristä puhuttaessa Suomeen päätyy useasti Chlorophorus -suvun sarvijääriä, jotka muistuttavat väritykseltään pistiäisiä. Kuoriaisia kulkeutuu Suomeen monesti terraarioiden sisustusmateriaaliksi tarkoitetussa puutavarassa, mistä syystä niitä havaitaan sisätiloista.

Chlorophorus figuratus -sarvijäärä. Lajia on löydetty myös Suomesta importtina. Kuvan yksilö löytyi Montenegrosta. Monilla muissa suvun lajeista peitinsiipien kuvioinnit ovat keltaiset, mikä lisää yhdennäköisyyttä ampiaisiin.

Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.