Edellisessä kirjoituksessa käsiteltiin Suomeen päätynyttä suurta sarvijäärälajia. Kun kyseessä oli ihmisten toimesta maahan saapunut yksilö, oli se samalla vieraslaji. Tässä kirjoituksessa käydään läpi mitä vieraslajit voivat tarkoittaa luonnon ekosysteemin kannalta ja annetaan muutamia esimerkkejä erityisen haitallisista vieraslajeista.
Miksi edellisessä kirjoituksessa ilmenneet havainnot ovat niin tärkeitä? Kun puhutaan lajista, joka on päätynyt oman elinympäristönsä ulkopuolelle, on aina olemassa riski, että se kykenisi aiheuttamaan jopa merkittäviä haitallisia seurauksia paikalliselle ekosysteemille. Usein lajit eivät ole sopeutuneet elämään uudessä ympäristössä jolloin ne vain kuolevat pois, mutta jos lämpö- ja muut olosuhteet ovat lajille riittäviä sekä sopivaa ravintoa löytyy, voi lajilla olla huomattavan hyvät mahdollisuudet selviytymiseen ja nopeaan lisääntymiseen. Uudessa elinympäristössä sillä ei ole samalla tavalla luontaisia vihollisia ja sen oma kilpailukyvykkyys voi olla parempi kuin luontaisilla lajeilla. Näin se voi syrjäyttää luonnonvaraisia lajeja ja aiheuttaa pahimmillaan kriisin koko ekosysteemiin. Myös taloudelliset vahingot voivat koitua suuriksi, kun haitallista lajia ryhdytään lopulta torjumaan. Mitä varhaisemmassa vaiheessa leviäjä tunnistetaan, sitä helpompaa ja edullisempaa sen torjuminen on.
Vieraslajeja voi olla sekä harmittomia että haitallisia. Niitä ei tule sekoittaa tulokaslajeihin, jotka ovat levittäytyneet luontaisesti Suomeen. Tulokaslajeja on maahan tullut viime vuosina runsaasti, koska ilmastonmuutos on mahdollistanut niiden sopeutumisen Suomen olosuhteisiin. Leudot talvet ovat myös mahdollistaneet talvehtimisen, mikä on auttanut lajeja leviämään yhä laajemmalle alueelle Suomen sisällä.
Haitallisten ja erityisen vaarallisten vieraslajien varalta on tärkeää, että selvästi vieraan näköiset hyönteiset otetaan löydettäessä talteen. Vain silloin havainnoista voidaan saada luotettavia. Yksilöt voidaan kerätä varovasti esimerkiksi muovirasiaan. Tällöin niiden laji voidaan varmistaa ja selvittää, edellyttääkö havainto mahdollisia torjuntatoimenpiteitä. Kerätty yksilö ei myöskään pääse lisääntymään Suomen luonnossa. Mikäli hyönteinen löytyy tietyn puun tai kasvin päältä, on syytä painaa mieleen kasvin tai puun laji. Löytyneen yksilön ja löytöpaikan voi myös valokuvata. Tämän jälkeen näyte on hyvä toimittaa mahdollisimman nopeasti asiantuntijoille tutkittavaksi. Sitä ennen voi olla järkevää lähettää valokuvia esimerkiksi Suomen Ötökät -facebook-ryhmään. Jos laji selviää tätä kautta ja kyseessä on luontaisesti Suomessa elävä laji, voi yksilön vapauttaa. Mikäli näytettä on tarpeen säilöä yön yli tai pidempään, kannattaa sitä säilyttää jääkaapissa tai muuten viileässä ja varmistaa, ettei kosteus pääse tiivistymään astian sisälle.
On hyvä huomioida, että mikäli kyseessä sattuisikin olevaan jokin luontainen lajimme, ei yhden tai muutaman yksilön kerääminen aiheuta suurta vahinkoa. Uhanalaisten hyönteisten suojelussa tärkeintä on kelvollisten elinympäristöjen turvaaminen, hyönteisten lisääntymiskyky pitää yleensä muusta huolen.
Näyteyksilöillä on monenlaisia käyttötarkoituksia. Ne mahdollistavat tarkan tunnistuksen, jota ei aina pysty kuvailujen tai valokuvienkaan kautta tekemään. Fyysinen näyte voi toimia tärkeänä todisteena viranomaisille tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymiseen. Yksilöä voidaan myös tutkia tarkemmin ja analysoida esimerkiksi sen kantamia taudinaiheuttajia. Lopuksi näyte voidaan tallettaa tieteellisiin kokoelmiin, mikä auttaa tulevissa tutkimuksissa ja vertailuissa.
Keskitytään nyt muutamiin erityisen vahingollisiin vieraslajeihin, joita maastamme on tavattu ja joista osa muodostaa tulevaisuudessa yhä suurempia uhkia luontomme herkälle ekosysteemille.
Vuonna 2015 Vantaalta löytyi aasianrunkojääräpopulaatio. Esiintymän sarvijäärät olivat päässeet Suomeen todennäköisesti Kiinasta tuotujen kuormalavojen mukana. Aasianrunkojäärät ovat hyvin kauniita kovakuoriaisia, mutta aiheuttavat vakavia tuhoja syömällä lehtipuiden runkoja. Torjuntatoimenpiteenä alueelta jouduttiin kaatamaan kuoriaisten saastuttamat puut. Ne olisivat todennäköisesti kuolleet joka tapauksessa ja toimenpide oli välttämätön lajin leviämisen estämiseksi. Lisäksi lähistän puustoa kaadettiin varotoimenpiteenä. Sipoonkorven kansallispuisto oli hyvin lähellä esiintymää. Nopealla reagoinnilla esiintymä pystyttiin rajaamaan ja tuhoamaan, eikä kuoriaisia ole enää löytynyt. Torjuntatoimet maksoivat silti satoja tuhansia euroja.
Aasianrunkojäärä (Anoplophora glabripennis). Kuva: Pudding4brains, Public Domain.
Koloradonkuoriainen on toinen hyvin kaunis kovakuoriainen. Sitä on esiintynyt satunnaisesta perunaviljelyksillä, mutta toistaiseksi laji ei ole kyennyt muodostamaan Suomeen pysyviä kantoja. Lajitietokeskuksen havaintodatan mukaan ensihavainto on vuodelta 1947. Viimeksi lajia on löydetty tänä kesänä Suomesta, useammastakin eri paikasta. Havaintoja on tehty ainakin Haminasta, Lappeenrannasta ja Kouvolasta. Laji tuhoaa perunaviljelyksiä ja lisääntyy nopeasti, mistä syystä sen torjuminen on käynnistettävä mahdollisimman pian havaintojen varmistamisen jälkeen. Mukuloihin kuoriaiset tai niiden toukat eivät koske, mutta muuten ne voivat syödä viljelmät lähes paljaaksi.
Koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata). Kuva: Scott Bauer, Public Domain.
Harlekiinipirkkoa on hyödynnetty kirvojen ja muiden kasvituholaisten torjunnassa, mutta se on hoitanut hommansa turhankin tehokkaasti ja päässyt karkaamaan kasvihuoneista. Aggressiivisenä leviäjänä se on alkanut syrjäyttää monia muita leppäpirkkolajeja Euroopassa ja Yhdysvalloissa. On vain ajan kysymys koska laji alkaa levitä kunnolla Suomessa, yksittäisiä havaintoja on jo useita. Suuren muuntelevaisuutensa vuoksi lajimääritys on tehtävä huolella, jottei hysteriaa tai torjuntatoimia kohdistettaisi luontaisiin leppäpirkkolajeihimme tai muihin kovakuoriaisiin. Harlekiinipirkolla on useita erilaisia värimuotoja, minkä vuoksi sen tunnistaminen vaatii asiantuntemusta. Kooltaan harlekiinipirkko on suunnilleen isopirkon kokoinen.
Harlekiinipirkko (Harmonia axyridis). Tämä yksilö löytyi Tukholman satamasta.
Espanjansiruetana on levinnyt Suomeen monille paikkakunnille puutarhaistutusten mukana. Se levittäytyy aggressiivisesti ja muodostaa nopeasti suuria populaatioita, jotka tuhoavat puutarhakasveja ja syrjäyttävät luontaisia lajeja. Lajin tehokas torjuminen on hyvin hankalaa ja leviämistä ei ole saatu hallintaan. Näitä kookkaita nilviäisiä on esiintynyt jo vuosikausia kotimme läheisyydessä. Vuosi vuodelta etanat tulevat lähemmäksi, nyt niitä on jo kivenheiton päässä, joten eivätköhän ne ”pihapinnaksi” pian etene, vaikka se ei ole missään tapauksessa toivottavaa. Ainoa lohtu on pantterietanoiden populaation kasvaminen, sillä niiden tiedetään syövän espanjansiruetanoiden munia ravinnokseen. Pantterietana on sekin levinnyt puutarhaistutusten mukana, mutta yksilömäärät ovat verrattain vähäisiä, eikä laji ole erityisen haitallinen.
Espanjansiruetana (Arion vulgaris). Lajin tunnistaa punertavasta värityksestä ja raidallisesta anturasta.
Pantterietana (Limax maximus) muistuttaa ukkoetanaa, mutta sen etuosa on täplikäs.
Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.