Jo pelkkä luontoilu, oleskelu luonnossa, alentaa stressihormonitasoa, laskee verenpainetta, kohentaa mielialaa ja alentaa riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen.

Kevyt liikunta yhdistettynä luontoiluun luokitellaan luontoliikunnaksi, jossa ympäristö ja sen havainnointi ovat yhtä tärkeässä roolissa kuin liikuntasuorite. Itse asiassa voimme ryhtyä luonnonmukaisiksi luontoon edes menemättä. Uusin käsite on nimittäin luomuliikunta. Se tarkoittaa kaikkea lihaksistomme aktiivisuutta, ja tavoitteena on vähentää liiallista istumista. Suomalainen istuu keskimäärin yhdeksän tuntia vuorokaudesta. Tuolista ylös nousu nostaa energiankulutusta 13 prosenttia.

”Geenimme on tehty säästämään energiaa, koska esi-isiemme on ollut pakko liikkua ja energiaa on tuolloin kulunut liikaakin. Siksi istuminen on nykyihmisille tavoiteltava olotila, vaikka kehomme on tottunut liikkumaan paljon nykyistä enemmän”, sanoo liikuntafysiologi Arto Pesola Jyväskylän yliopistosta. Häneltä ilmestyi syksyllä kirja Luomuliikunnan vallankumous (Fitra 2013).

Luomuliikunnan lisääminen on helppo toteuttaa päivittäin: vaihda hissi portaisiin, auto pyörään tai kävelyyn, sähköposti kaverin luona käyntiin ja television katselu pihalla puuhasteluun.

”Luomuliikunnan nerokkuus piilee sen yksinkertaisuudessa ja mielekkyydessä. Jokainen voi valita itselleen sopivan tavan ja ajan liikkua enemmän ja upottaa sen osaksi arkeaan”, Pesola sanoo.

Kuva: Johanna Mehtola

Liikunta vie luontoon

Ulkona luonnossa liikkumista kutsutaan nyt luontoliikunnaksi. Termi johdattaa ajatukseen, että luonto on liikuntamuodossa yhtä tärkeässä roolissa kuin liikkuminen. Pesola näkee, että luontoliikunta on selkeästi nousussa.

”Liikunta on hyvin tuotteistettua ja usein se tapahtuu sisällä. Aina pitää lähteä jonnekin tekemään suorite: autolla pururadalle tai bussilla kuntosalille. Luontoliikunta tarjoaa matalan kynnyksen vaihtoehdon harrastuksen aloittamiseen.”

Luonto ja ihmisen hyvinvointi liittyvät jo tutkitusti yhteen. Sen vuoksi luonto kiinnostaa meitä nyt eri tavalla.
”Luonto tarjoaa myös virkistävää ja elvyttävää vastapainoa digitalisoituneelle elämällemme.”

Luontoliikunnankin ympärille on jo alkanut kehittyä uusia tapoja liikkua, joten nämä uudet termit omalta osaltaan myös tuotteistavat liikunnan kenttää. Ikaalisten kylpylän yhteydessä on Voimametsä, jonka luontopolulla voi tehdä voimaannuttavia harjoitteita. Helsingin Vartiosaaressa on Terveysluontopolku, jonka varrella on 14 kohdetta, muun muassa kotkansiipilehto, hiidenkirnu ja metsäkirkko.

Ainakin Saksassa ja Englannissa voi kävellä paljasjalkapoluilla, joiden erilaiset pinnat stimuloivat jalkapohjaa ja tuottavat terveysvaikutuksia.

Lähde marjaan

Luontoliikunnaksi voi laskea myös reippaan marjastuksen. Kiinnostus suomalaisten luonnonmarjojen terveellisyyteen on herännyt, kun kotimaisista ja ulkomaisista tutkimuksista on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi mustikan vaikutuksista. Kotoisista marjoistamme on tutkittu muun muassa polyfenolipitoisuuksia kuten flavonoideja ja antosyaaneja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä.

”Luonnonmarjoista mustikka, variksenmarja, pihlajanmarja, karpalo ja puolukka sisältävät eniten polyfenoleita. Viljellyistä marjoista marja-aronia on selkeä ykkönen”, sanoo erikoistutkija Pirjo Mattila MTT:stä.

Polyfenolit ovat kasvien puolustusmolekyylejä, joiden avulla ne torjuvat bakteereja, viruksia ja muita tuholaisia. Niitä on kaikissa kasveissa, mutta etenkin marjoissa.

Polyfenolit jaetaan viiteen ryhmään: fenolihapot, tanniinit, flavonoidit, lignaanit ja stilbeenit. Etenkin flavonoidien terveellisyydestä puhutaan paljon, mutta Mattila korostaa kaikkien polyfenolien saattavan tuottaa terveysvaikutuksia. Vielä ei tiedetä, mitkä ryhmät ovat tärkeimpiä.

”Kliinisiä tutkimuksia tarvitaan vielä paljon. Jo nyt on kuitenkin saatu osviittaa, että polyfenoleilla on ehkäisevä vaikutus esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen, muistisairauksiin ja syöpään.”

Karhukin pysyy terveenä

Polyfenolit eivät varastoidu elimistöön, joten niiden säännöllinen saanti on tärkeää. Ne toimivat terveytemme hyväksi ennalta ehkäisevästi, mutta jos elimistössä on esimerkiksi matala-asteinen tulehdustila, marjat saattavat omilla puolustusmolekyyleillään hillitä tulehdusta.

Sama pätee kaiketi myös eläimiin: Pysyykö karhu terveenä, kun se popsii mustikoita?

”Kyllä se varmaan niin on”, Mattila naurahtaa.

Suomalainen saa keskimäärin 863 mikrogrammaa polyfenoleja ruokavaliossaan päivässä. Se on keskieurooppalaista tasoa. Onko määrä terveyden kannalta riittävästi, ei ole vielä selvillä. Suurin osa polyfenoleistamme ei suinkaan tule marjoista vaan kahvista; peräti 63 prosenttia. Marjoista saamme vain neljä prosenttia päivittäisestä polyfenoliannoksestamme.

”Kahvin terveysvaikutuksia on myös tutkittu, ja sen arvellaan ehkäisevän muistisairauksia ja diabetesta. Kahvissa on kuitenkin vain yhtä polyfenolien pääryhmää, fenolihappoja. Marjoista saa monipuolisesti erilaisia polyfenoleja”, Mattila kannustaa.

Metsissä on meneillään polyfenolisesonki, kun puolukka- ja karpalosato kypsyvät.

”Marjat kannattaa syödä sellaisinaan, jolloin kaikki terveelliset osat, myös kuori, tulee syötyä. Pakastetut marjat kannattaa syödä heti sulatuksen jälkeen, jolloin fenolit eivät ole ehtineet hajota.”

Artikkeli on julkaistu Suomen Luonnossa 8/2013.