WWF Suomi ja metsänomistaja Tornator pyrkivät pienentämään metsätalouden vesistökuormitusta uudella lähestymistavalla. Yhdessä luontoalan konsulttiyritys Ennallistajat Groupin kanssa toimijat ovat mallintaneet, kuinka hakkuualueen ja vesistön väliin luotava pintavalutuskenttä vähentäisi ravinnekuormitusta vesistöihin valuma-alueella.

Pintavalutuskenttä muodostuu, kun ojitettu suo ennallistetaan luonnontilaisen kaltaiseksi. Menetelmässä hakkuualueen sade- ja sulamisvedet johdetaan pintavalutuskenttänä toimivalle suolle. Näin vesien mukana valuvat ravinteet, kuten fosfori, typpi ja kiintoaines jäävät suohon, eivätkä päädy läheiseen vesistöön.

Maa- ja metsätalouden ravinnekuormitus aiheuttaa vesien tummumista, rehevöitymistä ja haittaa virtavesien lajeja.

Pintavalutuskenttiä on käytetty Suomessa aiemminkin, mutta hankkeen toimijat ovat tarkastelleet niiden toimivuutta aiempaa suuremmassa mittakaavassa ja selvittäneet, miten niiden toimivuutta voidaan mitata. Tällä pyritään parantamaan menetelmän vaikuttavuutta.

Johtava metsäasiantuntija Mai Suominen WWF:ltä kertoo, että mallinnus perustuu tutkimuskirjallisuuden ja avointen aineistojen tietoihin metsänkäsittelyn, kuten avohakkuiden ja maanmuokkauksen typpi- ja fosforipäästöistä. Esimerkiksi eräällä kohteella suon ennallistaminen vähentäisi mallinnuksen mukaan metsätalouden typpi- ja fosforikuormitusta yli 90 prosenttia.

Hän korostaa, että mallinnuksella voidaan saada tärkeää tietoa siitä, miten pintavalutuskentät toimivat eri paikoissa. Näin rajallinen rahoitus pystyttäisiin kohdistamaan mahdollisimman tehokkaasti.

Pintavalutuskentät eivät ole kokonaisratkaisu

Haasteena on lähestymistavan laajentaminen yleiseksi, jopa koko Suomen kattavaksi. Metsätilat ovat Suomessa keskimäärin noin 30 hehtaaria ja metsäsuunnittelua tehdään pääasiassa tilakohtaisesti. Koska kaikilla metsänomistajilla ei ole sopivaa aluetta pintavalutuskentäksi, toiminta vaatisi yhteistyötä.

”Julkishallinnon pitäisi tuottaa yleistä tietoa valuma-alueen tasolla, mihin toimenpiteitä tulisi kohdentaa”, Suominen sanoo.

Metsänhoitoyhdistysten tehtävänä olisi puolestaan jakaa tietoa ja edistää metsänomistajien yhteistyötä.

Mai Suomisen mukaan toimintatapa pitäisi yhdistää laajempaan luonnonhoitoon, kuten EU:n ennallistamisasetukseen. Se velvoittaa Suomea ennallistamaan muun muassa valtavan paljon soita. Tätä on kritisoitu kalliiksi ja metsätaloutta rajoittavaksi.

Suomisen mielestä soiden ennallistaminen olisi metsätalouden ja -omistajien näkökulmasta houkuttelevampaa, jos soiden ennallistaminen voitaisiin yhdistää kestävään puun kasvatukseen. Näin pienennettäisiin metsätalouden vesistökuormaa tinkimättä kuitenkaan puuntuotannon tavoitteesta, hän sanoo.

Pintavalutuskentät eivät ole kuitenkaan kokonaisratkaisu metsätalouden ravinnekuormitukseen. Kentät eivät sido kaikkia ravinteita, eikä niitä voida perustaa joka paikkaan.

”Sen takia on valtavasti tilanteita, joissa ei pitäisi tehdä avohakkuita, vaan pitäisi tehdä jatkuvaa kasvatusta ja välttää ojitukset.”

Mallinnus vaatii paljon seurantaa ja tiedon keräämistä

Suomen luonnonsuojeluliiton Itämeri- ja vesiasiantuntija Anna Soirinsuo pitää hankkeen toimijoiden lähestymistapaa hyvänä.

”Kun elämme rahallisesti niukkuuden maailmassa, näin pystyisimme kohdentamaan rahoituksen kaikista tärkeimpiin ja vaikuttavimpiin kohteisiin”, hän sanoo.

Malli hyödyttäisi myös Suomen suoluontoa, joka on kärsinyt valtavista ojituksista. Kun soita ennallistettaisiin pintavalunnan lisäämiseksi, suoluonto ja sen lajisto voisivat palata alueille.

Soirinsuo muistuttaa, että toimiva mallinnus vaatii paljon seurantaa ja tiedon keräämistä, kuten vesinäytteiden ottamista ja niiden analysointia. Uhkana on se, että hallituksen leikkaukset kohdistuvat liikaa myös tähän viranomaistoiminnan osa-alueeseen.

Tarjous luonnonystäville

Kaksi tilausta yhden hinnalla, yhteensä vain 29 euroa!

Tilaa nyt!