Taas on se aika kun pitää jännittää alkukesän yöpakkasia – ne kun voivat pyyhkiä pois kesän marjasadon. Suomen Luonnon kesänumerossa on juttu vadelmasta, joka ei liene kovin hallan arka, suolla kasvava sukulaisensa lakka eli hilla sen sijaan on.

Viime vuonna hilla kyllä kukki onnistuneesti ja keskikesän helteet vauhdittivat marjojen kehitystä, mutta alkukesä oli viileä eikä pölyttäjiä ollut riittävästi lennossa kuin kaakonkulmalla, ja siksi hillasato jäi koko Suomessa keskinkertaiseksi. Tänä vuonna loppukevät on edistynyt nopeasti ja hilla kukkii jo Etelä-Suomessa. Hillastahan on muistisääntö kuusi viikkoa kukasta kypsään marjaan, ja sinä aikana moni asia voi mennä pieleen tai usein myös onnistua.

Suoretken hienoimpia löytöjä on kolkka, jossa hillat ovat jo kypsiä. Mieleeni on jäänyt retki Kuusamossa, jossa hikisen retkipäivän lopulla satuin osumaan rämeen reunassa täydelliseen hillapaikkaan. Harsuisten suomäntyjen osittain varjostamina lakat olivat saaneet sopivasti kosteutta ja suojaa sekä hallalta että auringonpaahteelta. Hyvissä oloissa hillojen varret olivat venyneet täyteen mittaansa. Varsien päässä ne kurottivat kohti taivasta – pilvimarjat.

Suoretken hienoimpia löytöjä on kolkka, jossa hillat ovat jo kypsiä.

Sitä ei malttanut vain ihailla, maistaakin piti. Marjojen nektari piristi mielen ja voipuneen kehon. Taas jaksoi taivaltaa.

Toki suolle kannattaa alkukesästä mennä muistakin syistä. Aurinkoisina päivinä suon kostean lämpimässä ilmassa leijuu viehko maatuvien rahkasammalien, veden ja suopursun ja tuoksu. Parhailla paikoilla liihottelee runsaasti perhosia ja pörriäisiä. Suon äänimaailma on rauhoittava: pitkiä liki äänettömiä jaksoja pätkittävät vain poikasiaan vahtivien kahlaajien ja keltavästäräkkien hätäilyäänet. Retkivinkkinä pitääkin muistuttaa, että valmiilla poluilla pysytteleminen tarjoaa paitsi esteettömän kulun, takaa myös pesimärauhan suolinnustolle.

Harva paikka Nyky-Suomessa on moottoriliikenteen ulottumattomissa. Aapasuon pitkoksilla ei kulje mönkijöitä, eikä moottorikelkkoja tai -veneitä. Suolla retkeilessä pystyykin keskittymään olennaiseen eli pääsemään sinuiksi ympäröivän luonnon ja itsensäkin kanssa.

Opettavainen kesäretkikohde voisi tänä kesänä olla suojelluksi luultu Sodankylän Viiankiaapa. Siellä voi vaikkapa varuiksi aloittaa kuvasarjan ”Viiankiaapa ennen ja nyt” kuvaamisen, jotta meille jää kollektiivisia ja konkreettisia muistoja kaivosyhtiöiden, poliitikkojen ja Lapin liiton lyhytnäköisyydestä.

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!